Saxa, skär, skär, samla, saxa...

Eilen mä olin taas Boomerangin jäällä, ja tällä kertaa se oli erityisen nostalgista, sillä treenit oli Scandinaviumissa :)

Kyllä tuli elävästi mieleen kevät 2005 ja se, kun odotteli jäälle pääsyä vapaaohjelmakisassa! Nyt oli puitteet vaan vähän erilaiset: koko halli hiljainen kuin huopatossutehdas, katsomo tyhjyyttään ammottava ja valaistus perus säästöliekillä, eli uneliaan himmeä. Silti jää tuntui siltä miltä muistelinkin...

Mutta aika nopsasti sinne halliin eloa tuli, kun mentiin jäälle, ja musa alkoi raikua. Mulla alkaa olla täydellisesti hanskassa kaikki relevantit luistelutermit på svenska, ja ne on oikeasti ihan yhtä loogisia kun suomeksi. Paljon loogisempiakin: suomen pipari on täällä samla, mikä oikeasti kuvastaa sitä mitä jalat sen aikana tekee! Puhumattakaan sirklauksesta, saxa! Oon täällä oikein kyseenalaistanut suomenkielisiä termejä ja nauranut itsekseni, että mistä ne mahtaa tulla?! Kolmoset ja käänteet on kyllä melko suorat vastineet (trea/omvänd trea ja växel/ omvänd växel). Muita hyödyllisiä sanoja jäällä on snurr (='ympäri'), skär (='paino'), långsam/snabb (='hidas/nopee')... Oudoin juttu on ehkä se, että täällä on tän kauden alussa astunu voimaan Ruotsin liiton luoma sääntö, että kaikkien jengien on pidettävä kaulasuojuksia jääharkoissa. Ruotsissa on tapahtunu lyhyen ajan sisällä sen verran monta terä kaulaan -onnettomuutta jäälajeissa, että tällainen sääntö tehtiin. Tuollakin kaikilla tytöillä on siis kankaiset, Stadiumista hankitut kaulasuojaimet koko treenin ajan. Jojo tuli kerran huolestuneena mullekin selittämään tilanteen, ja siitä eteenpäin oon sit saanu lainaan yleensä jonkun sairaspenkkiläisen kaulurin. Ei mikään helmi kapistus, hiostaa ja ahdistaa kaulaa (jälkimmäinen ehkä vaan mun ongelma :).

Boomerangien valkku on oikea itse reippaus, eli varsin mukava tapaus, ja tytöt on kanssa vallan kivoja. Silti koko homma pyörii aivan totaalisen eri tasoisella ponnekkuudella, ku mihin on tottunu (vaikka mä nyt käynkin vaan ihan sunnuntailuistelijan tahdilla eli pari kertaa/vko, ei sitä oo vaikea huomata). Joukkueella kuulemma on mun muassa sovitut alkuverkka- ja loppuvenyttelyajat treenejä ennen ja niiden jälkeen, mutta niistä luistaa useimmiten n.75% porukasta, eikä se näytä kellekään olevan mikään big deal, eli ei häiritse että kaikki ei osallistu. Kaikki on kyllä silti ihan hirmuisen omistautuneita luistelulle, ja tekee jäällä mun mielestä todella ahkerasti hommia ja hyvällä sykkeellä. Siellä ei laiskotella, vaan keskitytään tosiaankin olennaiseen. Eikä joukossa näytä olevan sellaisia tyhjästä valittajia, vaan kaikki on treeneissä yleensä positiivisia ja iloisia! Eli periaatteessa porukka vaikuttaa homogeeniselta ja puhaltavan yhteen hiileen, mut silti kopissa huomaan, ettei kaikki edes moikkaa toisiaan joka päivä, eikä mun täällä olon aikana oo kertaakaan virinnyt kopissa mitään yhteistä pähkähullua keskustelua, jolle kaikki yhessä ois nauranu täysiä. Enimmäkseen kaikki jubailee sen parhaan kamun kanssa tai muutaman ryhmissä keskenään. Sinänsä aivan täysin ookoo, mut Se Jokin Ratkaiseva tekijä, joka tekee joukkueesta Joukkueen, puuttuu ainakin osittain.
Kyllä sitä taas arvostus omaa vanhaa rakasta jengiä kohtaan nousee entisestään väkisinkin! (Vaikka ei sillä kauheasti nousuvaraa olekaan :)

Mutta treenailu jatkuu, mielettömän kivaa se jäälle pääseminen joka tapauksessa aina on! <3

Viimeistä viedään!

Todella, tämä on vika viikko sen mun läs- och skrivinlärning -kurssin osalta! Aivan tajuttoman nopeesti on menny koko kurssi... Tällä vikolla kyllä vielä on parikin ryhmätyötä palautettavana, mutta niistä toinen on Joannan ja Jessican kanssa jo niin valmis, että palautetaan se varmaan huomenna :) Hyvä fiilis kun hommat perä perään tulee tehdyiksi!

Nyt oon siis jo terve jälleen, mitä nyt vähän nuhaa jäljellä. Siksi päätin kuitenkin tänään vielä ottaa chillisti ja olla lähtemättä urheilemaan Fysikenille muiden tyttöjen kanssa. Huomenna kuitenkin ois jo jäätäkin tarjolla, ja vielä Scandinaviumin areenalla, wow!

Vaalitkin oli eilen, ja unohdin kai kertoa, että me käytiin täällä ennakkoäänestyksen aikana antamassa omat äänemme Sannan, Sallan, Kaisun ja Niinan kanssa Suomen konsulaatissa! Se oli todella hullunkurista, se koko paikka oli niin perinpohjaisen suomalainen sohvan kukertavia kuoseja myöten, että ei tienny itkeäkö vai nauraa! Selvittiin kuitenkin kansalaisvelvollisuudestamme hienosti, ja saatiin kuulla vaalivirkailijalta, että tänä vuonna oli käyny melkein kymmenen äänestäjää enemmän kuin viimeksi! Ja kun me viis tyttöä suhteellisen kovaan ääneen pälpättäen astuttiin sisälle konsulaattiin, siinä vastaanotossa istuva mies kattoi meihin vähän epäuskoisen näköisenä ja tokaisi: "Ootteko te tulossa äänestämään, vai? Siis te KAIKKIKO!?" :) Eei, tultiin vaan hengaamaan konsulaattiin huvin vuoks, ne on kuitenki niin nastoja mestoja ;)
No joka tapauksessa, mun ehdokas ei vaaleissa menny läpi, mutta toisaalta en taida kovin kauan espoolainen ollakaan - mähän helsinkiläistyn varmaan suoraan täältä palattuani, hui!

Tän viikon lopulla on kaikkea kivaa: perjantaina Jaanan ja lauantaina Siggan synttärijuhlat! Ja lisäksi erinäisiä Halloween-bileitä on sekä perjantaina että lauantaina ja varmaan jo keskiviikkonakin jossain päin kaupunkia... Pitäisköhän ostaa minikurpitsa oikeanlaiseen tunnelmaan päästäkseen? :)

Snuva

Nyt oon ekaa kertaa täällä olon aikana ihan rehellisesti kipeenä. Vähän kyllä harmittaa, mutta toisaalta ihanaa kun kerrankin tuntuu siltä, että todellakin ihan rauhassa voi heittäytyä sänkyyn makaamaan kunnes on parantunu - ei oo mitään niin tärkeää just nyt, etteikö "sais" antaa itsensä olla kipeenä. Keskiviikkoiltana oltiin Sannan kanssa spinning-tunnilla, jota ennen olin ajatellu, että onpa vähän vetämätön olo... Luotin, että se menis ohi jumpassa ja vaihtuis pikemminkin pirteyteen, mutta toisin kävi. Sain flunssan oireet ja lämpöä päälle. Eilen olin vielä koulussa tekemässä meidän tuiki tärkeää tekstianalyysi-ryhmätyötä Joannan ja Jessican kanssa, mut kotiin tultuani olinkin valmista kauraa petiin. Tänään skippaan koulun ja kaiken muunkin ja vaan lepään. Oon jo nukkunu yhdet päikkärit, ja muutenkin makoillu mun 90-senttisessä luksussängyssä parantumassa kaiken päivää.

Eipä silti, ei tuonne ulos harmauteen nyt mikään hinku edes tällä hetkellä oo. Voin täällä kotona katella Kumman kaata DVD:ltä, juoda teetä, jutella Skypellä Suomeen ja lueskella Taitoluistelu-lehteä, joka tänään tuli postissa piristämään mua :) Ja tuleehan tänään taas Idol sopivasti perjantai-iltaa viihdyttämään...

Ai niin, eilen oli meijän koulun ravintolan ikkunaan ilmestyny jouluvalot (23.10.!!!), jotka kyllä siinä loistavassa keskipäivän auringossa näytti aikamoisen huvittavilta... Ja kahvilaan oli saapunu myyntiin Julmust-juomaa, jota ruotsalaiset kurssikaverit mulle kilpaa kehui ja vannotti maistamaan. Sen myynti ohittaa aina joulusesongin aikana Kokiksen myynnin täällä Ruotsissa! Joten parasta kai maistaa moista ihmejuomaa... :) Eilen sain myös ihka ensimmäisen kirjeen tänne, tai oikeammin se oli pieni paketti, jonka äiti oli Suomesta lähettäny mulle! Jee!

Nyt on aika taas keittää taas vähän teetä ja jatkaa aktiivista lepäilyä. Niillä mennään tää viikonloppu!

Fysikenin valtaus

Tjena!
Näin täällä syksy vaan kuluu hurjaa vauhtia - justiin Sanna ja Jessica tossa viime viikolla vaikeroi, että niiden aika Göteborgissa on jo yli puolen välin (kuin myös Sallan)! :O Kaikki kolme taitaa olla jo varannu lennot kotiinkin jouluksi, ja niiden lähtöpäiviin tosiaan on aikaa vain vähän alle kaksi kuukautta! Hullun nopeesti kyllä menee, inhottavaa ajatellakin jäähyväisiä!!! Musta tuntuu, että koko Göteborgissa oleilu on vasta aivan alkusuoralla, ja jos jo jouluksi lähtisin lopullisesti kotiin, en olis vielä saanut puoliakaan kyllikseni tästä vaihtarielämästä Ruotsissa! Täytyy siis sanoa, että oon todellakin onnellinen, että päätin olla täällä koko lukuvuoden :) Tuntuu kivalta, että joulun jälkeen täällä on odottamassa sama oma pikku koti, samat huudit ja samat luentosalit joihin sitten palajan. Ja saan nähdä Göteborgin kevään!

Sitä odotellessa tässä kuitenkin nyt eletään syksyä täysillä. Lämpömittari tuntuu jumittuneen täällä tohon 8-10 asteeseen, ja ainakin eilen puhalsi mereltä niin maan pirusti, että tuulen peijakas heitti mun tukan aivan nurin matkalla kouluun. Harmaatakin on vähän, mutta ei se menoa täällä haittaa. Meillä on koko ajan jotakin kivaa ja piristävää ohjelmaa ja tekemistä (kouluhommien lisäksi, tietty), niin että ei tota mollivoittoista säätä edes huomaa! Viime viikolla hankin oman Fysiken-korttini, joten nyt mulla on rajaton pääsy kuntoilemaan GU:n omaan "yliopistoliikuntaan". Tarjonta on kyllä täällä vähintään yhtä hyvä kun kotona Helsingissä; on cykel- ja krafttag-tunteja, tanssia, joogaa ja aerobicia, suuren suuri punttis, juoksumattoja, palloiluhalleja, vesijumppaa... Parhaiksi todettuja on tähän mennessä ollu punttis ja cykel (eli spinning), joissa ollaan Sannan kanssa käyty, ja saatu erityisesti punttiksella hihitellä bodaaville, peilistä itseään ja lihaksiaan ihasteleville poitsuille, joita siellä useimmiten piisaa kerrassaan riittämiin. Jotenki paljon Suomea enemmän täällä tuntuu pojat käyvän treenaamassa pareittain, ja siellä ne sitten sparraa toisiaan ja kannustaa vatsapenkissä hikoilevaa kaveriaan: "En gång till, kom igen!!!" :) Hupaisaa!

Enää kaksi viikkoa, niin mun Läs och skrivinlärning -kurssi on ohitse! Tenttikin meni heittämällä läpi (eli siis alimmat hyväksytyn pisteet, heh!), ja nyt on enää jäljellä pari erilaista ryhmätyötä ja presentaatiota. Eilen oltiin GR-utbildning -näyttelyssä, eli tutkailemassa satoja ja taas satoja oppikirjoja eri kustantajilta ja eri luokka-asteille. Oli kyllä mielenkiintoista, kattelin siellä mm. lukion ranskankirjoja, joissa taso näytti aika samalta kuin Suomen vastaavissa, mutta sisältö vaikutti jokseenkin tylsemmältä kuin vaikkapa mun armaassa Sur le vif -sarjassa...

Tänään meillä on meijän perusporukan kesken illanistujaiset nimeltä "Kväll" Helmutsrogatanilla. Ideana olis, että me suomalaiset (mä, J, S & S) kokattaisiin jotakin suomalaisehkoa ruokaa saksalais- ja ranskalaispuoliskolle. Ajateltiin jauhelihakastiketta ja perunaa, tai sit uunilohta, ja ehkä mustikkapiirakkaa. Saa nähdä mitä siitäkin tulee :) Seuraavalla kerralla ois sit saksalaisen tai ranskalaisen ruuan vuoro!

Oon kohtapuoliiin lähdössä kotoa kaupunkiin tihkusadetta uhmaten: minä ja Sanna mennään hankkimaan Centralstationilta junaliput Tukholmaan, sillä ollaan varattu ittellemme hytti Scanbalt-risteilylle Tukholmasta Riikaan 16.-18.11. Kyseessä on siis hurja opiskelijaristeily Goom-tyyliin, joten rauhaisa siitä matkasta tuskin tulee :) Onneks meillä on kuitenkin oma kahden hengen hytti, jonne voidaan tarpeen vaatiessa sitte vetäytyä rauhaan, haha! On kyllä ihan mahtavaa päästä vähän matkaamaan, ja erityisesti oon innoissani matkan määränpäästä, koska mä en siis oo koskaan käynyt Latviassa! Partyjä on risteilyn lisäksikin tiedossa. Ainakin Jaana ja Sigga pitää molemmat omat synttärikekkerinsä, samoin Suomi-Ruotsi-bileet on tulossa marraskuun alussa, ja tottakai suunnitteilla on myös Suomen itsenäisyyspäiväjuhlat vähintään meidän suomalaisten kesken. Muita kivoja juttuja parhaillaan on deittailu yhden kivan saksalaisen poitsun kanssa :), ja treenailu Boomerangin jäillä. Molempien etenemisestä tulee kyllä raporttia kun päivitettävää ilmaantuu!

Nyt kohti Centralstationin lippuluukkua, ciao!

Besökare!

Heijaa, niin sitä taas on iloisesti mennyt reilun viikon päivät! Viime viikolla sain tänne neljäksi päiväksi syksyn ensimmäisen vieraan; mamma besökte mej och kunde märka hur bra allting går och hur trevligt levnaden är här! Ne äitin vierailupäivät tuntui kyllä ihan yhdeltä juhlalta kaikkine hemmotteluineen mun normaalin ruotsalaisarjen keskellä... Oli vähän kuin ois ollu lomalla!

Äiti Avenyn päässä!

Ehdittiin tehdä vaikka mitä hauskaa yhessä. Näytin tietty innoissani kaikki relevantit paikat Olofshöjdistä kampukseen, ja sen lisäksi kierreltiin kaunista syksyistä kaupunkia ristiin rastiin (meille osui aivan upeat syysilmat). Heti ekana päivänä käytiin myös Ikeassa (ja tällä kertaa siinä toisessa, eli Kålleredissa - nyt sitten tarvittaessa sinnekin osaan!). Mun piti hankkia mm. lisäpeitto ja -tyyny, mutta mukaan tarttui yhtä ja toista muutakin pientä kivaa, joista parhaat oli ehdottomasti äitin mulle ostamat ihana uusi päiväpeitto ja pieni koottava Lack-pöytä! Nyt multa ei kyllä puutu enää yhtään mitään mun pienestä kodista, vaan elelen täällä kertakaikkisen tyytyväisenä aina ensi kesään asti! :)

Pitihän meidän tietty myös kaupungin shoppailutarjontaa vähän katsastaa, ja tsekattiin niin Nordstan kuin Innerstadin pienet kadut sekä tottakai Saluhallen ja Feskekôrka.


Innerstadenia

Kauppahallia kiertelemässä...

Ja Feskekôrkassakin piti käydä. Kalanhajua kammoaville se ei kyllä sovi...

Oli ihanaa myös käydä syömässä ulkona muutamaan otteeseen! Yhdessä tän kaupungin lukuisista sushi-paikoista maistettiin muuten molemmat ensi kertaa sushia; mä tykästyinkin siihen itselleni ominaisista, lievistä ennakkoluuloista huolimatta aivan älyttömästi, ja syön aivan varmasti vielä toistekin.


Hyvää sushia! Yllätin ittenikin tykkäämällä :)

Myös Hagan (ja ehkä koko kaupungin) suloisin pikku kahvila Le Petit Café sekä Drottninggatanilla sijaitseva viihtyisä espanjalainen tapas-paikka testattiin, ja kannatti... Nam, mitä herkuttelua!

Le Petit Café Hagassa = ljuvligt! <3

Meidän tapakset Drottninggatanin espanjalaispaikassa, nam...

Osui meidän viikolle yks rehellinen sadepäiväkin, ja just silloin oltiin tietysti lähdetty saaristoretkelle ihastelemaan Brännön miljöötä. Saatiin sitten oikein todellinen lokakuun sade niskaamme ja kastuttiin semi-vedenpitävistä vaatteista sekä sateenvarjosta huolimatta - mutta maisemat ja Brännö oli silti ihanat, joten kyllä sekin visiitti kannatti. Keväällä tai kesällä sitten viimeistään taas kokka kohti merta, voin vaan kuvitella miten mahtavaa siellä silloin on.


Sateinen matka Brännölle!

Lauantaina saatoin mamman Korsvägenille huippukivojen vierailupäivien päätteeksi ja vilkuttelin hyvästeiksi Flygbussin lähtiessä Landvetteriin päin. Sitten palasinkin taas itsekseni mun omaan pikku kotiin Uppstigenille, viikonlopun viettoon... Ja se onkin taas jo ihan toinen tarina..! :)

Syksy

Tuntuu, että kaikki säiden jumalat päätti yhteisvoimin, että lokakuun alusta myös tänne Göteborgiin on aika järjestää syksylle sopivat säät. Tällä lokakuun ekalla viikolla on toisinaan saanut nauttia uskomattoman häikäisevistä auringonsäteistä, jotka saa keltaiset ja oranssit puut hehkumaan kullan väreissä. Yhtenä iltana auringonlasku oli aivan upea kaikkine lämpimän ja kylmän sävyineen, ja sen jälkeen pimeän tultua koko Göteborgin taivasta alkoi halkoa mielettömät elosalamat! Niistä oli maininta seuraavan päivän Göteborgspostenissakin. Parina päivänä on saanut tuijotella raskaiden rankkasadepisaroiden valumista ikkunaruuduilla, ja silloin on kyllä ollut erityisen kiva sytytellä tuikkuja omassa kotikolossa ja vetää verhot syysharmauden eteen. Pitäiskin hankkia kaakaota, jotta vois keitellä sitä sellaisina päivinä. Eilen aamulla ilmassa oli jo sellasta mukavaa syksyistä kirpeyttä, josta mä pidän kovasti. Ilma alkaa tuoksua kypsiltä omenilta, kosteilta lehdiltä ja kylmältä tuulelta.

Torstai-illan harkat Boomerangin kanssa oli kivat - osaan jo melkein lyhytohjelman askeleet... Helen-valkku yrittää saada mua mukaan kisaamaan, ja tivaa miksen haluis. Men jag är jättebestämd :) Mulle riittää tää reenailu, kiitos. Tänään taas luvassa pari tuntia sitä itseään, tällä kertaa Scandinaviumin harkkahallissa eli mun lähihallissa!

Eilen oli sitten Kanelbullens dag, ja me oltiin kuolettavan tylsän Nordenkunskapin luennon jälkeen isolla porukalla Café Husarenissa Hagassa juhlimassa tätä kansallista pullapäivää. Café Husaren on ulkomaillakin kuulu leipomuksistaan, ja täytyy sanoa, että se kyllä lunasti odotukset. Kanelipullat oli aivan varmasti maailman isoimpia, eikä kukaan lähimainkaan jaksanut syödä omaansa! Fiksumpaa olisikin ollut ostaa giganttiset kanelbullet pareittain, mutta "onneks" loput sai doggybagissa mukaan kotiinsa näin halutessaan :)


Matkalla Café Husareniin.

Siinä sitä on nyt sitte kanelipullaaaa....!!!!

Illalla asetin nenän kiinni TV-ruutuun, kun neloselta tuli Stjärnor på is -pilotti!!! Se oli aivan mainiota viihdettä, siis tosi hauska formaatti. Hauskaa oli sekin, miten paljon tuttuja tyyppejä ja mun entisiä kanssakilpailijoita luistelijoiden joukossa oli. Ottaispa tää joskus tuulta Suomessakin. Stjärnor på isin jälkeen suuntasin Tonille keittiöpartyihin, ja sieltä totta kai porukalla meijän CO:hon. Jessican poikaystävä on täällä visiitillä, joten pitihän sen saada kokea kuuluisa CO omin aistein ;)

Ens viikolla tulee äiti käymään täällä, kivaa!!!

Paluu fonologiaan :)

Eilinen Bornholmsmodellen-esitelmä luennolla Beatricen kanssa meni ihan jees. Mitä nyt parit kerrat sakoilin senoissani, mut kyllä kaikki ymmärsi kaiken mitä mulla oli sanottavana :) Se on kyllä niin totta, mitä oli etukäteen kuullu tästä ruotsalaisten ryhmätyöorientoitumisesta - ryhmätöitä tehdään paljon ja KAIKKI asiat niissä puidaan koko ryhmän voimin. Oli siis oikein ilahduttava kokemus tehdä tääkin esitelmä Beatricen kanssa yhessä.

Eilen illalla oltiin pelaamassa Laserdome-lasersotaa kolmi-nelikymmenpäisen vaihtariporukan kesken!!! Kyseessä oli siis samainen peli, jota olin viimeks ollu suihkimassa luistelukamujen kanssa kesäleirillä vuonna 1997 Jyväskylässä - siellä ja silloin sen nimi oli Megazone. Se oli just sellaista kuin muistinkin, eli kävi täydestä urheilusta vastapuolen pelaajia jahdatessa ja karkuun juostessa, ja ennen kaikkea oli ihan törkeän hauskaa! Mä olin äärimmäisen heikko soturi; vastapelaajille helppo maalitaulu, ja vastaavasti itse melkoisen surkea sihtaamaan. Mutta ehdottoman hauskaa oli, just sopiva irtiotto normaalista arki-illasta.

Leena ja Sanna valmiina taistoon Laserdomessa :)

Tänään oli koulussa maailman kivointa, kun tsekkiläissyntyinen kielitieteilijärouva luennoi meille koko päivän fonologiasta! Oli niin tuttua juttua, että tunsin oloni suorastaan nostalgiseksi. Labiaalit, dentaalit, tremulantit & kumppanit piti opetella jo pääsykokeisiin, joten leppoisaa tosiaan oli. Puhuttiin myös sanojen painotuksesta ruotsin kielessä, ja yllätyksekseni mä pesin aivan kuus-nolla kaikki ruotsalaiset kurssitoverini aihetta vastaavissa harjoituksissa - niille tuotti oikeasti vaikeuksia havaita, missä kohtaa paino on esim. sanoissa 'gravid', 'föräldrar', tai 'lekar'. Suomessa paino on aina ekalla tavulla, joten ehkä just sen takia suomalaisen on sit helpompi huomata ero ruotsin (ja muiden kielten) painotuksissa. Mut silti käsittämätöntä, että nää natiivit oli niinkin hukassa.

Illalla jäälle Boomerangin kanssa! Adios! :)