Viikonlopun filebiilikset.

Göteborgin lauantaiaamu valkeni lumisena ja autuaan tietämättömänä siitä, että vielä samana iltana olisi Åvägenillä vuoden tähän asti cooleimmat bileet. Mulla oli oikea teholauantai: ensin hikitreeni Fysikenillä ja sen jälkeen ruoka- ja juomaostokset ICA Focuksessa ja Systemissä. Kotona tein täydellisen viikonloppusiivouksen suitsait ja kävin vielä pyörittämässä pesutuvassa koneellisen pyykkiä. Mahtavan reipasta toimintaa, vaikka itse sanonkin! Sen jälkeen olikin helmi fiilis siistissä kodissa vaan rennosti alkaa valmistautua Niinan ja Mariannen bileisiin :)

Päivän mittaan lunta olikin tupruttanut yllättävän urakalla, mutta ne aamun pari pakkasastetta olivat kavunneet jossain vaiheessa nollaan, joten märkä lumimyrsky ravisteli meitä bileisiin saapuvia, lumiukoilta näyttäviä vieraita. Ratikat ja bussitkaan eivät enää illalla kovin kaksisesti kulkeneet lumen takia (osa vuoroista jäi pois kokonaan), mikä oli kyllä vähän säälittävä suoritus tällaiselta Pohjolan maalta, jolle minkäänlaisen lumen ei tulisi olla este vaan ehkä korkeintaan hidaste. Onneksi kaikki pääsivät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin juhlapaikalle, ja meillä oli ihan tajuttoman hauskat kemut!

Maria ja Leena bileiden pyörteissä.

Turun tytöt Amanda ja Marianne, plus mä!

Luistelun yhdistämät mä & Sigga (Ísland).

Tanssilattia!!! Näistä bileistä kyllä riittää taas muisteltavaa ja fiilisteltävää ainakin lapsenlapsille asti :)

Sisseimmät jaksoivat pysytellä tanssimassa ja laadukasta (suomalaista) musaa fiilistelemässä aina puoli kuuteen asti aamulla, kuten Åvägenin perinteisiin melkeinpä kuuluu! Väkeäkin oli taas aika kivasti paikalla, perusmaat Suomi, Ruotsi, Saksa ja Islanti edustettuina; yleisin kommunikointikieli illan aikana oli taas kätsysti Ruotsi. Vaikka eilen sitten vähän väsytti, kokoonnuttiin silti vielä illalla Hannan, Leenan ja Jaakon kanssa Rumpan bariin pizza-iltapalalle, koska sieltä saa sunnuntaisin kaksi ruokaa yhden hinnalla. Naurettiin ja puitiin lauantain hauskimmat jutut läpi... Ja oli muuten hyvät aidossa leivinuunissa paistetut pizzat, siitä oltiin kaikki yhtä mieltä.

Nyt paistaa aurinko, ja uusi viikko on edessä kaikkine hommineen ja kivoine juttuineen. À la prochaine, kram!

Mandelmassa!!!

Ilmaisin tuossa eilen puolijulkisesti, että harkitsen jääväni pysyvästi Ruotsiin, koska tämä kansa on selkeästi mun hengenheimolaisia: täällä ei tunneta käsitettä hillotäytteinen laskiaispulla! Mulle, hillokammoiselle, joka oon aina enemmän tai vähemmän saanut laskiaisen tienoilla Suomessa hyväntahtoisia hymähtelyjä mantelimassalaskiaispulla-diggailuineni, tää hilloton linja täällä on mannaa :)
Toisaalta, täällä ei myöskään tunneta käsitettä kuivauskaappi tiskialtaan yläpuolella, ja kaikki tiskatut astiat pitää siis välittömästi kuivata jotta ne saa kaappiin. Joten mantelimassa ja kuivauskaapittomuus tavallaan sulkee toisensa pois - en mä ehkä tänne pysyvästi siis jääkään...

Päivät kuluu taas ihan hurjaa vauhtia täällä, ja valoisa aika pitenee päivä päivältä. Ohjelmassa on viime päivinä ollut sopivassa suhteessa urheilua, opiskelua ja hauskanpitoa. Fysikenin cykel-tunnit ja punttis on edelleen mun suosikki tarjolla olevista vaihtoehdoista, mutta viime viikolla kävin kokeilemassa ekaa kertaa myös afro power dancea yhdessä Leenan, Susannen, Hannan, Marian ja Anna-Liisan kanssa. Kuten Leena sitä mulle oli promonnutkin, se oli kyllä mielettömän hauskaa - ja hikistä! Voi olla, että hakeudun afrikkalaistunnelmiin vielä vallan moneen otteeseen.

Koulussa hommaa teettää tällä hetkellä Svenska landsmål och svenskt folkliv -julkaisuiden artikkelien analysointi ja niiden vertailu englanninkielisiin tiedeartikkelehin. Kirjallisuuskurssilla luetaan just leppoisasti nuortenkirjallisuutta, aiheena tyttö- ja poikakirjat (= Anne på Grönkulla vs. Skattkammarön), ja meillä on Jaanan kanssa kurssilla tosi kivaa. Meidän ja kahden ranskalisen tytön lisäks muut kurssilaiset on ruotsalaisia, joten tehokasta oppimista tapahtuu taas joka luennolla kuuntelun ja keskustelun muodossa.

Tällä viikolla erikoiskivaa on se, että Niina ja Marianne tuli Suomesta visiitille tänne meidän luo. Oli ihana pitkästä aikaa tavata kaverit ja vaihdella kuulumiset. Eilen sitten oltiinkin tietty nostalgisoimassa CO:ssa, ja tytöt itsekin oli sitä mieltä, että kaikki oli ihan ku viime syksynä... Lauantain tiedossa on myös bileet vieraiden kunniaksi - missäpä muualla kuin Åvägenillä jälleen!

Niinan paluu Café Olofiin!

Med Niina och Leena :)

Kaunottaret Leena ja Jaana.

Marianne, Maria ja Sonja - ilo ylimmillään!

Åvägenin ystävänpäiväbrunssi

Ystävänpäivää juhlittiin täällä viime lauantaina eli 14.2. asiaankuuluvin menoin. Me haluttiin ehdottomasti pitää jonkunlaiset ystisbileet ja kerätä koko täkäläinen kaveriporukka yhteen viettämään Alla hjärtans dagia. "Tavallisten" iltabileiden sijaan keksittiinkin sitten pitää ystävänpäiväbrunssi! Paikaksi valittiin itseoikeutetusti Åvägenin juhlatila terasseineen, ja brunssin ideana tietty oli, että jokainen vieras tuo mukanaan nyyttäriperiaatteella jotain brunssisapuskaa, ja lisäksi vielä pullon kuohuvaa yhteiseen jakoon brunssijuomaksi. Kaikki otti tehtävänannon tosissaan, ja veikkaisin jokaisen vieraan saaneen vatsansa täyteen jos jonkinlaisia herkkuja. Oli couscous- ja pastasalaatteja, patonkia, juustoja, tuoreita hedelmiä, pannareita, kaurakeksejä ja jos vaikka mitä! Kuvat puhukoot puolestaan.

Juhlapäiväksi sattui vielä aivan upea aurinkosää, joka oikein kruunasi muutenkin ihan loistavasti onnistuneen ystisbrunssin. Idea päiväpainotteisesta juhlinnasta oli kivaa vaihtelua, vaikka sisseimmät meistä toki jatkoivat Valentinuksen juhlintaa aina yön pikkutunneille saakka... :)

Juhlinnalla tulee olla kunnon puitteet, esim. tällainen näköala juhlapaikan terassilta :)

Åvägen sijaitsee tietty joen rannalla (Mölndalsån).

Brunssitarjoilujen valmistusta kyökin puolella...

Mari ja Anna pöytää kattamassa.

Anna vesi kielellä :)

Skumpat viilentymässä.

Jengiä.

Leenan ja mun kaverikuva!

Brunssitunnelmia...

De allra sötaste tyskarna, Susanne och Elisabeth.

Todiste siitä, ettei kaikki suomalaiset oo yhtä vaaleita ja sinisilmäisiä kuin Anna! :)

Kouluhommia...

Tajusin, etten oo sanallakaan maininnut vielä koulua näissä kevätpuolen kirjoituksissani... Tottahan toki mulla myös päntättävää täällä kevään aikana on. Valitsin laitoksen "runsaasta" (hmm...) tarjonnasta kaksi kurssia, jotka yhteensä tuovat mulle 22,5 opintopistettä, joten kun ne ynnätään syksyn kursseihin, on mun koko lukuvuoden saalis käsittämättömät 60 pistettä! Se onkin mun tähänastisen opiskeluajan selkeä enkka. Jes :)

Toinen mun kursseista on nimeltänsä Litteratur för barn och ungdom, ja sen sisältö on pitkälti ruotsinkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemista ja analysointia tiettyjen kurssilla käytettävien teorioiden pohjalta. Kivaa vaihtelua normiin kielen kanssa painimiseen! Ja sit se toinen kurssi onkin enemmän tai vähemmän just sitä kielen kanssa painimista: Vetenskapligt skrivande och presentationsteknik. Ekalla tunnilla meidän piti omasta päästä kirjottaa käyttöohjeet hiirenloukulle, ja mullahan meni hemmetin vahvasti, kun en heti alkuun tiennyt mikä on hiirenloukku ruotsiksi. No musfällahan se, mutta entä sitten kun piti alkaa kirjotella miten kaiken maailman vivut ja hakaset kiinnitetään ja jännitetään ja syötit asennetaan laukaisimen päälle ja niin edelleen.... Öh, vipu på svenska...? Laukaisin?! Se kurssi on oikeesti tosi hyvää harjoitusta paitsi hiirenloukkusanastolle, myös aika paljolle muulle kirjoittamiselle ruotsiksi.

Näillä mennään siis tää kevät, luentoja kahdesti viikossa ja loppu aika kaikkee erilaista lukemista, kirjottamista ja asioiden vatvomista. Ja ennen kaikkea tästä ajasta ja paikasta ja vaihtoelämästä nauttimista!

Helmikuista puuhaa

Terve vain. Olen parhaillaan aivan täynnä. Siis mätt, kylläinen, lähellä ähkyä... Syy on pala leivonnaista nimeltä Lyxkladdkaka, jollaiset me tänään otettiin Hagan Café Husarenissa fikalla Leenan ja Jaakon kanssa. Eikä jaksettu syödä pieniä palasia loppuun! Ne oli stydeimmät kakkupalaset ehkä ikinä, ja mun kiintiö lyxkladdkakalle tulikin kertaheitolla sitten täyteen. Man tackar.

Nää ekat kaksi viikkoa kevätlukukautta on mennet oikein mukavasti, ja tuntuukin, että olisin ollu täällä jo paljon kauemmin. Tänne oli siis varsin helppo ja mukava kotiutua takaisin! Viime viikonloppuna mun jo Suomessa saama flunssa tosin otti ikävästi takapakkia, ja tää kulunut viikko onkin sieltä saakka mennyt enemmän tai vähemmän niistäessä, yskiessä ja alkupäivinä myös haju- ja makuaistitta. Nyt oon kuitenkin taas ihan terveiden kirjoissa, ja täysissä voimissani aloittamaan kolmannen viikkoni täällä.

Me ollaan tehty (ainakin suomalaisten kesken) sopimus, jonka mukaan käydään tänä keväänä joka perjantai Afterworkissa jossain näistä lukuisista ja kivoista Göteborgin Afterwork-paikoista. Aiotaan kokeilla mahdollisimman monta eri paikkaa, vaikka toiset on aivan selkeästi toisia paljon parempia. Jotta Afterworkia voisi kehua hyväksi, vähintään seuraavien tekijöiden täytyy olla kunnossa:
-hinta-laatusuhde (yli kuuttakymppiä Afterworkista ei kannata maksaa, vaikka ruokakin ois melko hyvää ja runsasta)
-ruoan laatu, vaihtelevuus ja määrä (paikat, joissa on lämpimiä ruokia sisältävä Afterwork-menu on loistavia, pelkkää "snäkkiä" tarjoavat paikat ei niin jees)
-paikan tunnelma sekä koko suhteessa asiakkaiden määrään (liikaa väkeä liian pienessä tilassa = ei hyvä)
Mun ekana perjantaina oltiin Rumpanbarissa, jossa onkin ainakin meidän keskuudessa kaupungin parhaaksi rankattu AW, vaikka siellä yleensä onkin väkeä ku pipoa. Toissapäivänä oltiin aivan selkeästi heikompitasoisessa Smakassa, mutta vaikkei taso päätä huimannutkaan, meillä oli taas aivan mainio, sosiaalinen perjantai-illansuu. Yleensä afterworkkailemaan saapuu siis sekalainen seurakunta ainakin meitä suomalaisia ja saksalaisia. Pääsyvaatimuksia ei meidän seuraan ole, joten kaikki halukkaat otetaan aina messiin.

Smakan Afterworkissa: Hemmo ja Toni muikeina.

Hanna, Lotta & Anna

Afterwork-tunnelmaa... (Anna, Maria ja Outi kuvassa, joka on kerta kaikkiaan niin tunnelmallinen, ettei siitä oikein saa selvää, haha!)

Oon myös tutustunut kevääksi tänne tulleisiin suomalaisiin, joita on Hanna (köksä, Hki), Anna ja Tiina (ruotsi, Joensuu), Anna-Liisa (ruotsi, Hki), Outi (mm. ruotsi, Hki) ja Maria (lääketiede, Tku). Paljon hauskoja tyyppejä, jotka me ollaan ansiokkaasti adoptoitu meidän syksyllä luotuun suomalaisyhteisöön. Mutta tietenkään ei sovi unohtaa, etten suinkaan hengaa vain suomalaisten kanssa, vaan esim. Susanne, Elisabeth ja Jaana opiskelukavereista sekä koko Boomerang-delegaatio jäähalleilla pitävät huolen siitä, että saan yhä tiukkaa ruotsi-treeniä päivittäin. Uutuutena kevääksi päätettiin myös Boomerangissa luistelevan ranskalaisen Katian kanssa puhua aina yhessä pelkkää ranskaa, mikä on aivan loistava ratkaisu. Ainoa vaan, että mun ranska on kaiken tän ruotsi-Ruotsi-orientoitumisen jäljiltä niin ruosteessa, että musta tuntuu siltä kuin puhuisin ranskaa ruotsiks. Jätteformidable! :)

Olen myös ehtinyt olla kultturelli ja käydä Göteborg International Film Festivalilla, joka järjestettiin tänä keväänä jo 32. kerran 23.1.-2.2. Leffoja olisi ollut tarjolla aivan pilvin pimein, erityisen paljon pohjoismaisia ja turkkilaisia uutuuksia, mutta havahduin tähän festariin itse vähän viime tingassa. Vaikka ois ollut huippua nähdä useitakin leffoja, käytiin sitten Hannan kanssa katsomassa vain yksi: Dome Karukosken ohjaama suomalainen Kielletty hedelmä. Se oli hyvä! Ja oli muuten hassua olla kattomassa suomalaista leffaa täällä...

Tässä lyhyessä kahdessa viikossa olen jo myös ehtinyt matkustaa Göteborgin rajojen ulkopuolelle! Kävin nimittäin eilen Malmössä, jossa järkättiin tämän vuoden luistelun PM-kisat! Kisat tietty oli kaikkiaan kolmipäiväiset, mutta mä pitäydyin vain yhden päivän visiitissä. Matkasin junalla kukonlaulun aikaan Malmöön, jossa turistin elkein selvittelin tieni Malmö Isstadionille kisatapahtumien polttopisteeseen, Suomen lippu tietty kainalossa! Oli aivan ihanaa olla paikan päällä ja kattoa luistelua, etenkin kun EM-kisoista oli hitusen jäänyt tietynlainen luisteluvaihde päälle... Ja vielä sokerina pohjalla sain tavata Jonnan, joka oli valkkuna Minnan matkassa! Illalla sitten suuntasin hauskan päivän jälkeen matkani bussilla kohti Göteborgia, ja olin omassa pedissä vasta lähempänä puoli neljää aamuyöstä. Pitkä mutta unohtumaton päivä! (PS. Eiliseen iltaan mennessä Suomi oli saavuttanut kolme mitskua, ja tänään kisojen loputtua saldo taisi nousta kuuteen... Hyvä Suomi!)

Jatkoa seuraa. Ja kevät tulee! IHANAA.