Hejdå, Anna!

Viime viikon lauantaina oli myös muuten tärkeä päivä, illalla vietettiin nimittäin Annan läksiäisiä! Anna oli siis ollut täällä Göteborgissa viime elokuusta asti, ja ei tullut vaihtoon, vaan aloittamaan kokonaan tutkinnon suorittamista Göteborgin yliopistossa. Annan aineena tämän vuoden oli kansanterveystiede, joka ainakin puheiden perusteella kovasti miellytti meidän vaaleata ilopilleriä :) Nyt maaliskuussa oli kuitenkin Annan jo aika lähteä Suomeen, sillä siellä Anna ottaa osaa lääkiksen valmennuskurssille ja pänttää tosissaan pääsykokeeseen. Tulikoe on sitten toukokuun lopussa, ja me kaikki pidetään ihan mielettömästi peukkuja Annalle!

Lauantaina oli siis kuitenkin juhlan aika, ja hauskoissa mutta aavistuksen haikeissa merkeissä Anna sai jättää jäähyväiset Göteborgille ja meille lopuille, jotka vielä jäätiin tänne nauttimaan vaihtoajastamme ja Göteborgin keväästä... Juhlat pidettiin Leenan ja Jaakon luona, koska organisoituminen Annan Hisingenin-villalle ja bileiden sovittaminen kolmen muun villan asukkaan lomaan olisi tainnut olla turhan haastavaa. Siispä ei muuta kuin bilekuteet päälle, jengi Högsbogatanille, volyymit kaakkoon ja kuohuvaa (tai mitä nyt ikinä...) lasiin! Vaikea sanoa, kuinka paljon meitä yhteensä bileissä oli, mutta kun Leenan ja Jaakon asunto alkoi tuntua ahtaalta, oli ratkaisu parin metrin päässä korridorissa, nimittäin yhteiskeittö, johon sujuvasti siirryimme sitten jatkamaan bileitä tilavammissa merkeissä.

Leena, mä ja Annegret (GER)


Maria ja Simon (GER), porukkamme lääkäreitä


Annan ja Leenan unelmaluomukset voista ja kermasta, jotka kuitenkin kuulemma oikeestaan oli tavallaan aika terveellisiä, koska niissä sitä vastoin ei ollu yhtään lisättyä sokeria :D


Oik -> vas: Leena, Annegret, Marion (FRA), Jaana (GER) sekä Jaanan sisko + sen poikaystävä, jotka oli vierailullla täällä.


Ax2, Anna ja Annegret :)

Kuten asiaan kuului, juhlia lähdettiin tietysti myös jatkamaan kaupungin yöhön, tällä kertaa Nefertitiin, jossa muun muassa allekirjoittanut oli ensi kertaa käymässä. Se olikin tosi kiva paikka, jonne aika varmasti tuleekin tänä kevään kyllä palattua :) Ilmeisesti tietyt ihmiset olivat saaneet jostakin virtaa aivan erityisen paljon, sillä sitä riitti myös efterfesteille eli jatkoille saakka! Nefertitistä lähtiessä törmättiin pariin Annan hälsovetare-tuttuun, joiden mukana siis minä, Anna ja Hemmo aamun jo sarastaessa lähdettiin vielä jatkoille Linnéplatsenin lähelle. Jatkot eivät olleet hurjat, sillä ruotsalaiset isäntämme (4 kpl) väsähtivät ennen pitkää ja nukkuivat iloisesti meidän kolmen suomalaisen jatkaessa Päivänsäteen ja menninkäisen tulkitsemista kitaran (Hemmo) ja laulun (Anna & Lotta) voimalla aika moneen kertaan... Aamun ensimmäinen tai toinen bussi kyyditsi meidät suomalaisetkin sissit sitten lopulta kotiin mahtavan illan (ja yön ja aamun) päätteeksi!

Suomitytöt Nefertitissä: Amanda, Leena, mä ja Anna.

Hemmo soittaa kitaraa jatkoilla.

Ruotsalaisten panos meidän jatkoilla :D Aluksi nekin oli ihan messissä musisoinnissa kera tämän melodikan, mutta uni yllätti... Zzzz..

Summa summarum Astrid Lindgrenin sanoin: "Kyllä meillä oli hauskaa!"

HATA GÖTEBORG

Lauantaiaamuna 21.3. otin bussin pyörät alleni ja lähdin kohti Boråsia, joka sai tänä vuonna kunnian toimia noviiseille tarkoitetun muodostelmaluistelukisan, Leon Lurje Trophyn, kisakaupunkina. En oo nyt vielä tarkemmin tutustunut näihin Göteborgin ja Boråsin välisiin suhteisiin, mutta tällainen riemukas teksti hilpeytti kummasti kävelyreittiäni Boråsin rautatieasemalta jäähallille:

Lande-Boråsin teinit tuovat esiin katkeruutensa suurcity-Göteborgia kohtaan :)

Noh, tämä nyt oli täysin asiaankuulumaton sivuseikka. Lauantain pääosassa oli tietysti kisan näkeminen ja sokerina pohjalla myös mun rakkaiden ystävien ja niin taitavien valkkujen, Ninan, Evään ja Katan tapaaminen! Oli ihanaa saada vaihtaa kuulumiset ja juoruta luistelujuttuja tutussa seurassa piiiitkästä aikaa! Samoin oli luksusta taas saada istua katsomossa ja vaan nauttia noviisien ohjelmista. Suomalaisena sitä sai tietty taas olla niin rinta rottingilla että alta pois, kaikki neljä meidän joukkuetta oli kuin eri sarjaa muiden edustajien kanssa ja otti ansaitusti neloisjohdon (jossa myös pysyivät lopputuloksissa sunnuntaina). Innolla ja ylpeydellä siis heilutin Suomen lippuani, joka mulla kassissa oli mukana :)

Oli myös hupaisaa kuunnella katsomossa takana ja lähellä istuvien ruotsalaisten ihastelevia ja ehkä aavistuksen katkeria kommentteja ja spekulointia siitä, miten ihmeessä suomalaiset joukkueet voi olla niin hyviä! Yllättävänkin kovaan ääneen moisia asioita mun läheisyydessä puitiin, mutta ehkä se mun Suomen lippu antoi ymmärtää, että koska olen suomalainen, en varmaankaan ymmärrä ruotsia. Siinä vaiheessa, kun kisassa töissä olleet Boomerangin kaverit tuli mun kanssa istumaan ja me alettiin vaihdella kuulumisia ja puhua kisasta, tuli varmaan niille spekuloijillekin kuitenkin selväksi, että kyllä multa ruotsi jotenkuten luonnistuu, myös kuullun ymmärtäminen :)

Reissu oli joka tapauksessa tosi mukava, ja sen kruunasi vielä se, että pääsin Sandran ja Didemin kanssa takaisin Göteborgiin Conviviumissa luistelevan Sannan äidin kyydillä. Tämän ystävällisen eleen ansiosta säästin siis reilut 50 kruunua!

Suomen noviisijoukkueiden edustajat avajaisissa, edestä taakse Dream Steps, Finettes, Starlights ja Team Dynamique.

Eväs, Kata ja Starlights odottamassa pisteitä (tuloksissa 3.)

Nina ja Team Dynamique (4.)

Dream Steps (2.)

Finettes (1.)

Kevättä ilmassa

Heja!
Täällä sitä taas puikoissa ollaan, pienen tauon jälkeen. Kevät menee niin kohisten eteenpäin, ettei mukana meinaa pysyä, ja hauskaakin täällä on tauotta, poikkeuksetta ja sataprosenttisesti ainakin melkein koko ajan :)

Viime blogipläjäyksen jälkeen on toki tapahtunut vaikka sun mitä, mutta tässä nimenomaisessa kirjoituksessani ajattelin härskisti korostaa vain ja ainoastaa sitä, kuinka kevät täällä jo on! Oheisten kuvien ja tekstien myötä lähetän lämpimiä ajatuksia lumen sekä sohjon seassa tarpoville ystävilleni Suomessa.

Viime viikon torstaina eli 18.3. oltiin Leenan kanssa ihanalla, aurinkoisella kävelyllä Slottsskogsparkenissa. Oli aivan mahtava kevätsää, ja vielä nimenomaan sen takia, ettei tuullut. Upeita ilmoja on ollu jo vaikka kuinka, mutta tuulisina päivinä silloinkin tuntuu silti vielä purevan kylmältä. Meidän Slottsskogsparken-päivänä oli kuitenkin tyyntä, ja auringon saattoi helposti jo tuntea lämmittävän tummien farkkujen läpi. Tuolloin torstaina olikin muuten tasan kaksi päivää aikaa kevätpäiväntasaukseen. Kyllä sen jo huomaa helposti, miten valon määrä on päivässä lisääntynyt huimasti! Niin aikaista herätystä ei ole, että pimeässä joutuisi itsensä ylös kampeamaan. Mutta takaisin meidän kävelyyn: täytyy sanoa, että en muista onko viikko mun synttärien jälkeen koskaan ollut Helsingissä näin keväistä, kolla själv (nää kuvat on muuten vielä mun vanhalla romukameralla otettuja):


Slottsskogsparken, göteborgarnas gröna oas!

Puiston reunaa Linnéplatsenilta päin. Vackert, va?

Annedalskyrkan kevätauringossa.

Leenalainen paistattelemassa päivää.

Ja Lottalainen samaten :)

Kevät on kuitenkin petollinen, kuten kaikki tietävät, ja siksi onkin oivallista varoittaa kansankotilaisia kyltillä heikoista jäistä. Varsinkin sen jälkeen, kun jäät ovat jo sulaneet.

Tasan viikko meidän kävelyn jälkeen olin muun muassa yhtä uutta kameraa rikkaampi (tai köyhempi, ihan miten asiaa haluaa ajatella), ja räpsin kuvia kaikista söpöistä kevään merkeistä matkalla Fysikeniltä kotiin. Mun Fysiken-reitti kulkee pääosin pitkin Liljeforsgatania, jolla on vieri vieressä toinen toistaan sievempiä villoja, joita ympäröi äärettömän huolellisesti hoidetut, aidatut puutarhat tai pihat. Sen kadun naapurustolla on taatusti hillitön kilpa siitä, kenen tontti näyttää parhaalta :) Mutta mikäs sen mukavampaa kuin katsella matkalla niitä toimeliaita mummeleita ja vähän nuorempiakin ihmisiä, jotka kykkivät puutarhoissaan kuokkimassa tai nyhtämässä tai haravoivat pihanurmeltaan pontevasti jokikisen lehden...


Liljeforsgatanin kauneimmat krookukset 2009, mun puolueettoman valinnan tulos.

Jopa karussa Olofshöjdissä maasta pukkaa jo vihreyksiä :) Tuleeko tästä ehkä tulppaani? Tai narsissi?

Keväistä siis on. Pääosin. Loppuun on totuuden nimessä kerrottava, että viimeksi torstai-iltana täällä satoi noin kolme senttiä lumiräntää, joka oli vielä seuraavanakin aamuna tallella maan pinnassa lumoavana loskana ;)

Suunnitelmia

Leppoista maanantai-iltaa sumuisesta Göteborgista!
Suunnittelen parhaillaan posket hehkuen tulevaa, reilun kahden viikon päästä koittavaa Zagrebin-matkaa!!! Tietämättömille, että kyseessä on siis muodostelmaluistelun kymmenennet MM-kilpailut, joita me lähdetään reilun kymmenen ex-luistelijan kanssa paikan päälle katsomaan, ja tietysti kannustamaan omaa vanhaa jengiämme Marigoldia ja muitakin joukkueita. Viime vuonna tehtiin samanlainen matka Budapestiin, jossa silloin oli MM-kisat, ja voin kertoa sen verran, että matka oli yhdellä sanalla sanottuna huippu. Tämän vuoden matkalla on vielä aivan erityinen painoarvo, sillä just viis vuotta sitten me kaikki tästä meidän matkaporukasta oltiin voittamassa MM-kultaa juurikin Zagrebissa, samaisessa jäähallissa, Dom Sportovassa. Eli tänä keväänä on kyseisen voiton 5-vuotispäivä! Sitä on syytäkin paikan päälle lähteä juhlistamaan ja fiilistelemään :)

Vaikka mä oon ollut Zagrebissa jo kaksi kertaa aiemminkin (molemmat kyllä kisamatkoja, joten oleskeltua tuli lähinnä hotellilla ja hallilla), odotan taas sinne pääsyä niiin innoissani, sellaisella lapsen innolla, etten meinaa malttaa odottaa näitä 16 yötä, jotka vielä pitää nukkua, ennen kuin pääsee matkaan. Lennot oon ostanut jo varmaan kuukausi sitten. Menomatka aprillipäivänä on Göteborg-Wien-Zagreb, ja paluu sunnuntaina 5.4. Zagreb-Wien-Kööpenhamina-Göteborg. Jotta pääsen oikein kunnolla matkustelun makuun!
Kaikista ihaninta luistelun ja mahtavan MM-kisatunnelman lisäksi matkalla tulee kyllä olemaan kaikkien rakkaiden kamujen näkeminen! Sepi tulee myös vaihtokaupungistaan Napolista, ja muut kaverit Suomesta! IHANAA! Suomesta tulijat taitaa kaikki lentää Budapestiin ja ottaa siitä junan Zagrebiin, Sepi taas lentää Italiasta Zakkeen, mutta joka tapauksessa me yhytetään sitten toisemme kisakaupungissa ja asutaan kaikki yhdessä Siskon varaamassa Movie Hotelissa (***).
Can't wait!

Kisaliputkin on hoidossa ja maksettu, ja ne saadaan paikan päällä kisatoimistosta maksukuittia vastaan. Matkalle pitää muistaa pakata mukaan ainakin Suomen lippu, paljon hyvää tuulta ja fiilistä sekä kannustus- ja huutosakkivaihde. Ehkä olis kuitenkin hieman liioittelua alkaa pakata ihan vielä, joten koitan vielä vähän aikaa pitää näpit irti matkalaukusta... Hih! :)

Nyt taidan pakata huomiset koulutavarat laukkuun... Tai ehkä sittenkin surffaan vielä vähän ja kirjoitan ylös Zagrebin parhaat shoppailuosoitteet... ;)

Tässä kaikki tältä erää - Allt för nu, över o ut!

Stugahelgen!

Perjantaina koitti viimein kauan suunniteltu (tai no jos nyt ei niin kauhean kauan ja huolella suunniteltu niin ainakin odotettu!) STUGAHELG eli mökkiviikonloppu! Chalmersin studentkårin omistama Sportstuga (arvailuiksi jäi, mikä siitä teki niin sporttisen...) on 1960-luvulla rakennettu tehokas mökki 20 kilsan päässä Göteborgin vilskeestä, Härrydan metsässä, pienen järven rannalla. Sinne, kuusten katveeseen ja luonnon helmaan suuntasi kulkunsa perjantai-iltapäivänä joukko innokkaita vaihtareita odotukset ja mieli korkealla. Ja ne muuten pysyivät korkealla ihan siihen saakka kun tänään saavuttiin auringonpaisteessa kotiin iltapäivästä aivan supermahtava ja mukava viikonloppu takanamme!

Lähemmin tapahtumiin.
Ensimmäinen kommellus sattui jo menomatkalla taksien kanssa. Leena ja Jaakko olivat jo kaasuttaneet mökille edeltä omalla autollaan isohkon tavara-, muona- ja juomaröykkiömme kanssa, ja meille lopuille 12 hengelle oltiin tilattu kolme tavallista taksia. Alunperin taksimatkan hinta-arvioksi oli annettu ~400 kruunua, eli maksimissaan noin satanen per pää. Kävi sitten niin, että yksi ainoa taksillinen selvisi matkasta tällä hinnalla, kaksi muuta taksisuharia ajoivat joko kiertäen tai muilla kommervenkeillä, ja latasivat loppusummaksi mökin pihassa yli 500 kruunua! Edukkain takseista oli tietysti myös se, joka viimeisenä lähti matkaan, mutta oli ensimmäisenä perillä Härrydassa. Hieno homma! No, ensi kerralla tiedetään sitten kovistella taksikuskeja ennen maksun suorittamista.

Mökki osoittautui aivan mainioksi. Sänkyjä nukkumapaikaksi oli parillekymmenelle, keittiö oli hyvin varusteltu ja olohuoneessa ihana takka, jossa sitten pidettiinkin tulta yli koko viikonlopun siitä asti kun siihen sellainen aikaiseksi saatiin! Rannalla parin askelen päässä oli tietysti myös piskuinen sauna, josta pääsi suoraan laiturille ja avantoon, jonka pojat heti ansiokkaasti rikkoivat jäähän uimaportaiden tyveen. Elämää mökillä totisesti oli: ekaksi yöksi meitä saapui siis yhteensä 19 henkeä; suomalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja yksi ranskalainen. Lauantaina miehitys vaihtui hitusen, kun saksalainen, ranskalainen, kaksi suomalaista ja yksi ruotsinsuomalainen vaihtuivat viiteen uuteen saksalaiseen ja kahteen uuteen suomalaiseen. Mutta mahtava meininki pysyi koko ajan samana, ja elinvuosia tuli kyllä parin päivän aikana lisää taas ties kuinka monta! Saatiin nauraa ja heittää läppää just niin paljon kuin sielu sieti, ja vaan hengailla rennossa porukassa ja unohtaa hetkeksi opiskelun kiireet ja kaupungin meteli. Vaikka toisaalta, meteliä kyllä löytyi mökiltäkin, etenkin karaokeisäntien eli Jaakon ja Tonin päästessä vauhtiin Jaakon karaoke-CD:iden siivittämänä... :) Perjantaina mua myös muistettiin onnittelulaululla, ihanalla kakkusella ja kynttilällä heti mökkiin kotiutumisen jälkeen! Olin ihan onnessani, yllätys oli just sillä hetkellä täydellinen, ja parasta oli kyllä ylipäätäänkin viettää synttäriviikonloppua just niin mahtavan porukan kanssa kuin mitä tää meijän sakki on.

Täytyy ehdottomasti vielä antaa krediittiä saksalaisille Jaanalle ja Annegretille sekä ranskalaiselle Marionille, jotka kaikki uskaltautuivat paitsi saunaan myös avantoon ilman sen suurempia ennakkoluuloja tai hysterioita. Tottakai meidän kaikkien suomalaistenkin tuli avannossa käydä näyttämässä, mistä meidät on tehty, ja se jään seassa kastautuminen oli kyllä kaikkien meidän mielestä pitkästä aikaa ihan huippusiistiä! :) Eilisillan kohokohta taisi olla Stoffen itse pyöräyttämä mureketaikina ja siitä paistetut jauhelihabiffit vielä kahden aikaan yöstä... Ei moista luksusta joka bileissä vaan oo. Samaisesta jauhelihasta kokki-Stoffe vielä tänä aamuna paisteli näppärästi lisää pihvejä ja köttbullareita nälkäisille. Keittiössä häärittiin yhdessä ja aamupalat syötiin molempina aamuina yhdessä. Myös puita haettiin vuoroin aina kottareilla vajasta takkaan sitä mukaa kun ne paloi. Muutenkin yhteistyö sujui loppusiivousta myöten ihan mainiosti, paljolti Jaakon oivien johtajaominaisuuksien ansiosta. Reippaita oltiin kyllä kaikki, ja vietettiin aivan taatusti yksi vaihtoajan ihan parhaista ja hauskimmista viikonlopuista!

PS. Harkitsen vakavasti uuden kameran hankkimista, sillä nytkin Härrydassa mun kamerasta loppui akku jo ensimmäisenä iltana eli ihan kesken kaiken. Lisäksi se ottaa aivan päin kuusta valottuneita kuvia, ja värit ja tarkkuuskin falskaa aika täydelleen. Paljon huonommassa jamassa ei siis kamera oikeastaan enää voi olla. Nyt on vielä kruunu niin alhaalla, että ehkäpä sitä täytyy tosissaan alkaa kärkkyä edullista ja hyvää kameraa!

Krookukset, kurkiaurat ja kärpäset

Tätä tekstiä kirjoittaa nyt virallisesti 25-vuotias Lotta Annika Erpilä! Aika mittava asia, eikö? Kuitenkin voin jo reilut kolme vuorokautta maailmaa kaksvitosena katseltuani todeta, että kyllä se aika samalta näyttää yhä vain... Aurinko nousee ja laskee samaan tapaan, ja päivät ja viikot sujahtavat ohi yhtä nopeasti kuin ennenkin... Kuten nytkin on taas käynyt, ja blogin päivitys on jäänyt toimittamatta taas monen päivän ajalta! Mutta se tarkoittaa edelleen vain ja ainoastaan sitä, että täällä on niiiiiin paljon kaikkea kivaa ja aikaavievää tapahtumaa ja juttua, ettei sitä niin vaan ehdi istahtaa alas ja raportoida kaikesta täysin reaaliajassa.

Tällä kertaa kuitenkin sisällytin jo otsikkoon erittäin tiivistä infoa - olen nimittäin bongannut täällä tähän maaliskuun 15. päivään mennessä jo kaikki nuo kolme kevään merkkiä, ja niiden lisäksi vielä peipposen! Joten "Kuu kiurusta kesään" -lorun mukaan täällä on kesä puolen kuun päästä! Ei hullumpaa :) Täällä on just nyt aivan upea, aurinkoinen kevätsunnuntai, joka kyllä olikin varsin tervetullut torstain ja perjantain lumi-räntäsateiden jälkeen. Täytin siis vuosia lumi-räntätuiskun keskellä, ja muutenkin mun synttäripäivä oli kaikin puolin ikimuistoinen, sain niin paljon ihania onnitteluja kaikkialta, että sitä oli ihan vaikea uskoa todeksi. Suomesta tuli yhteensä seitsemän pakettia ja kirje - valtaisat kiitokset kaikille rakkaille tyypeille siellä kotimaassa! Pelkästään se, että kirjelaatikko tuolla rappukäytävän eteisessä on pullollaan postia, on poikkeuksellista ja tekee onnelliseksi, ja nuo erityiset synttärilähetykset kyllä sai sydämen hakkaamaan vielä pari ylimääräistä lyöntiä. Heti synttäriaamuna kotiväki soitti ja lauloi perinteisen onnittelulaulun, ja aamu jatkui pakettien avaamisella ja kivalla juhlafiiliksellä.... Iltapäivällä tuli Marion, Jaana ja Susanne käymään synttärikaffella, ja sain aivan suloiset kimput sekä narsisseja että tulppaaneja ikkunalaudalleni :) Synttäripäivän päätteeksi pääsin vielä Boomerangin kanssa jäälle, eli ikioman lempielementtini päälle liitelemään. Skönt!

Juhlat varsinaisena synttäripäivänä pitäytyi kuitenkin siis aika rauhallisina, mutta juhla oli jatkuva heti seuraavana päivänä Härrydassa, jonne lähdimme parinkymmenen vaihtarin ja muutaman ruotsalaisen voimin viettämään keväistä mökkiviikonloppua luonnon helmaan... :)


Synttärikortteja Suomesta ja vaihtarikavereilta!

Maalislaulut kehiin.

Miten hurmaavaa, että maaliskuu on jo täällä! Mun kuu, eka kevätkuu, talitinttien laulun kuu! Jee! Tosin juuri tänään täällä ei todellakaan ole hirvittävän keväistä; aamulla satoi märkää räntää, ja vaikka se nyt jo loppui, taivas on niin harmaa ja sumu roikkuu puunlatvoissa niin ikävänä ja liikkumattomana, että tekee mieli selailla netistä aurinkolomien mainoksia ja rakennella pilvilinnoja valkoisista hiekkarannoista eikä mistään muusta.

Helmikuun vika viikko meni vauhdilla. Viime tiistaina Ruotsi sai toden teolla jutun juurta, kun uutisiin pamahti kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin kihlaus! Ihana uutinen! :) Lehdistö ottaa tästä jymyjutusta kertaheitolla kaiken irti, ja täällä onkin lehtien palstoilla jo pystyssä pitkäveto ainakin tarkasta hääpäivästä ja ensimmäisen lapsen syntymävuodesta sekä nimestä. No, tätä jos jotain hulabaloota täytyy ymmärtää, sillä kyllä Ruotsin symppistä kuningasperhettä useimpien suomalaistenkin, myös mun, mielestä on kiehtovaa seurata! Mäkin haksahdin lähikaupassa heräteostokseen ja nappasin kassalta iltalukemiseksi Aftonbladetin erikoisjulkaisun "Allt om kungliga bröllopet". Ensi kesän alussa on todellakin tiedossa juhlat isolla J:llä!

Laskiaistiistaina pääsin myöskin virallisesti juhlistamaan mantelimassalaskiaispullia, kun käytiin Hannan kanssa fikalla Domkyrkanin läheisessä kahvilassa, joka mainosti laskiaispulliaan sloganilla "Årets semla" (Ruotsissa siis fastlagsbulle=semla; semla=fralla!) Ei ollut liioittelua se mainostus, ne oli tosi herkulliset! Viime viikolle mahtui myös jostain käsittämättömästä syystä kaksi leffassa käyntiä. Siggan kanssa oltiin ikään kuin hetken mielijohteesta katsomassa Bröllopsduellen, joka oli aikamoisen lattea, mutta on se ihan hauska käydä kattomassa joku hömppäleffakin silloin tällöin. Leenan ja Annan kanssa sen sijaan oltiin jo pidempään kaavailtu ja järjestelty meidän tärkeää leffaan menoa, ja vihdoin onnistuttiin löytämään kaikille sopiva torstai-ilta mennä katsomaan Revolutionary Road. Siitä tykättiin me kaikki, vaikka loppu olikin aika järkyttävä. Leffan jälkeen mentiin vielä me kolme ja seuraan liittynyt Amanda lasillisille CO:hon, ja saatiin ensi kertaa CO:n historiassa(?) nauttia livemusasta ranskalaisen trubaduuri-vaihtarin ja akustisen kitaran voimin. On siinä joku juttu, mutta kitaristi-trubaduuri-laulaja-pojat on usein jotenkin karismaattisia, ainakin meidän kuulijakunnan mielestä :)

Perjantaina oli aivan ihana auringonpaiste, ensimmäistä kertaa sellainen kevätpäivä, jolloin todella olis ulkona tarvinnut aurinkolasit. Kotimatkalla koulusta mun teki mieli hypellä yhellä jalalla koko matka, kun oli niin keväistä!!! Perjantaina oli myös taas aika Afterworkin, ja tällä kertaa mentiin rohkeasti Avenylla sijaitsevaan Brasserie Lippiin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi: ihmisiä oli sopiva määrä, ja ruoka oli hyvää. Ilta jatkui sitten kynnelle kyenneiden kanssa mun luokse hengailemaan. Minä, Leena, Toni ja Anna-Liisa lähdettiin myös pitkästä aikaa Sticky Fingersiin, ja siellä tavattiin vielä tuttuja eli suomalaiset Niko ja Joonas sekä sveitsiläinen Tom. Oli loistava ilta!

Tom ja Anna-Liisa Stickyssä.

Sunnuntaina matkattiin Hannan kanssa junalla Kungsbackaan todistamaan, kuinka Boomerang voitti kultaa Ruotsin mestaruuskisoissa (Team Surprise ei tänä vuonna osallistunut kisaan)! Koko kisa oli Suomen vastaavaan verrattuna vähän kuin vitsi, ja niin kuin Hanna asian hyvin puki sanoiksi, kisoista tuli mieleen lähinnä jotkut alueelliset pikkukisat. Joukkueita oli yhteensä 7, neljä junnuissa ja kolme sennuissa, eikä tulosjärjestyksen arvaaminen olisi etukäteen ollut hirvittävän vaikeaa edes totaaliselle maallikolle. Oli kuitenkin kiva olla näkemässä, miten sekä Convivium (jun) että Boomerang luistelivat tosi onnistuneet vapaaohjelmat, saivat omat piste-ennätyksensä ja ennen kaikkea olivat tosi iloisia ja tyytyväisiä suorituksiinsa :) Kisajärjestelyt oli ihan onnistuneet, ja puitteetkin aika jees Kungsbackan keskikokoisessa jäähallissa. Pistelaskusysteemi ei tiltannut kertaakaan, kannustushuudot raikuivat, ja mua jopa ihan pikkiriikkisen jännitti Boomerangin puolesta, vaikkei niillä mitään vastusta tässä kisassa ollutkaan!

Hanna matkalla Kungsbackan juna-asemalta jäähallille.

Convivium asettautuu alkuasentoonsa.

Boomerang verkkaamassa (yks verkkabiiseistä oli Queenin Don´t Stop Me Now!)

Boomerang alkuasennossaan.

Joukkueen omat ennätyspisteet ja Ruotsin mestaruus! :)

Tämän viikon lopulla saankin sitten tutista jännityksestä, kun Suomessa kisataan vastaavat skabat! MIU:lle lähtee perjantaina ja lauantaina länsituulen mukana rautaisannokset tsemppiä. Sitä ennen on kuitenkin muutama kiva Göteborg-päivä taas elettävänä!