Meitä oli siis parin viime hetken peruutuksen ja erinäisten pähkäilyiden jälkeen lopulta 14 entistä MIU:laista, mä, Laura, Sipe, Sisko, Essi, Tumppu, Sepi, Jonna, Kale, Pelde, Kujis, Annis, Maikki ja Eväs, jotka yhdessä vietettiin huhtikuun viisi ensimmäistä päivää in the golden city of Zaaaaaagreb, jollainen tuo eteläeurooppalainen pääkaupunki ainakin meidän kultaisissa muistoissamme on... Matkareiteistä riippuen kaikki saapuivat perille kisakaupunkiin vähän eri aikoihin - jotkut lentäen, toiset autolla ja toiset junalla - ja eri maista, mutta pääasia oli, että me kaikki asuttiin samassa viihtyisässä pikku hotellissa, jonka Sisko meille puuhanaisena oli bongannut ja varannut. Kaikista ihaninta ainakin meille vaihdossa oleville (Sepi ja minä) oli, kun kaikki oli vihdoin päässeet perille Zagrebiin, ja yhytettiin toisemme ensi kertaa hotellin läheisestä pizza-paikasta: halailusta, läpän heitosta, naurusta ja kuulumisten vaihdosta ei meinannu tulla loppua! Ja tähän väliin täytynee todeta, että suuri ellei suurin syy sille, että meillä jälleen kerran oli yhessä niin valtavan hauska reissu, oli just nimenomaan se läpän heittäminen, jota me niin rakastetaan harrastaa. Kun ollaan yhessä, me oikein ruokitaan toisiamme koko ajan siihen! Ja mitä huonompaa läppää, sitä paremmat naurut ja loistokkaampi tunnelma ja fiilis :) Joku totesi matkan aikana oivallisesti, että "Meistä kyllä näkee vaikka sadan metrin päähän, jos kyseessä on oikeesti joku vakava keskustelu!"
Yhteydet keskustaan sekä jäähallille oli oikein hyvät, edelliseen ratikalla ja jälkimmäiselle yleensä reippaasti kävellen, ja Suomen liput uljaasti liehuen liikuttiinkin sitten matkan aikana paikasta toiseen. Käytiin myös katsastamassa Avenue Mall -shoppailuparatiisi, jota ei vielä meidän viime visiitillä tainnut olla olemassakaan. Kisojen katsomiseen ja shoppailuun keskittymisen lisäksi koko matkalle oli tietysti omaleimaista viiden vuoden takaisten tunnelmien fiilistely ja muistelu. 3.4.2004 voitettiin Lumottu metsä -ohjelmallamme MM-kultaa, ja vuosipäivänä sitten kohotettiinkin malja hallin pihalla, tutuissa maisemissa. Kyllä se aina vaan hienolta tuntuu, mitä me saavutettu ollaan...
Kaikista makeinta olisi tietty ollut, jos me oltaisiin saatu nähdä MIU:n onnistuvan myös tällä kertaa Zagrebissa, ja mieluiten pokkaavan sieltä MM-kultaa. Mutta näin ei käynyt, vaan pienen epäonnen takia kulta meni sivu suun, ja ehkä jopa suuremman käsittämättömyyden takia joukkueen lopputulos oli vasta kuudes :( No, sellasta on urheilu ja etenkin tämä laji - ikinä ei voi luottaa mutu-tuntumaan, joka ohjelman aikana piirtyy mieleen. Maailmanmestaruuden voitti tänä vuonna ensi kertaa Kanada, jonka ohjelmista kyllä tykkäsin paljon. Kisan ratkettua oli aika vielä juhlia (ehkä vähän myös päättyneitä MM-kisoja, mutta) ennen kaikkea meidän loistavasti onnistunutta matkaa! Zagrebin kuumimpiin yökerhoihin kuuluva Saloon tarjosikin oivat bileet, joissa vilahteli myös luistelijoita. Seuraavana päivänä oli suurimmalla osalla, myös mulla, kotimatka edessä, ja haikein mielin piti taas erota ihanista ystävistä... Mutta uusia, ihania muistoja kertyi taas tästäkin matkasta tukuittain!
Tosifanit matkalla hallille ennen aamukahdeksaa, epävirallisia treenejä kattomaan :)
Ihanan tuttu halli... Featuring osallistujamaiden liput.
Finland-fäääääääns!!!
3.4.2009 MM-kullan 5-vuotisjuhlapäivänä skumppamaljat.
Taas joku hyvä läppä, yksi LUKUISISTA, jolle Maikki hajos tässä...
Siellä oli kevät! :)
Team Croatia vapaaohjelmansa jälkeen Kiss'n'Cry:ssa pisteitä odottamassa. Ystäväni Zrinka eturivin oikea reuna.
Perus riehuntaa by Pelde ja minä :)
Ruotsin kakkosjoukkue Boomerang (eli mun täkäläinen "kotijengi"!) sijoittui yhdeksänneksi, mikä oli niiden kautta aikojen paras sijoitus. Ennen kisaa oli ruotsalaisleirissä sitten lyöty vetoa, että jos ollaan lopputuloksissa kympin kärjessä, uidaan kisan jälkeen suihkulähteessä. Ett vad är ett vad... :)
Loppubileet @ Saloon bar!
Hei hei, Zagreb! Haikein mielin lähdettiin kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti