Stugahelgen!

Perjantaina koitti viimein kauan suunniteltu (tai no jos nyt ei niin kauhean kauan ja huolella suunniteltu niin ainakin odotettu!) STUGAHELG eli mökkiviikonloppu! Chalmersin studentkårin omistama Sportstuga (arvailuiksi jäi, mikä siitä teki niin sporttisen...) on 1960-luvulla rakennettu tehokas mökki 20 kilsan päässä Göteborgin vilskeestä, Härrydan metsässä, pienen järven rannalla. Sinne, kuusten katveeseen ja luonnon helmaan suuntasi kulkunsa perjantai-iltapäivänä joukko innokkaita vaihtareita odotukset ja mieli korkealla. Ja ne muuten pysyivät korkealla ihan siihen saakka kun tänään saavuttiin auringonpaisteessa kotiin iltapäivästä aivan supermahtava ja mukava viikonloppu takanamme!

Lähemmin tapahtumiin.
Ensimmäinen kommellus sattui jo menomatkalla taksien kanssa. Leena ja Jaakko olivat jo kaasuttaneet mökille edeltä omalla autollaan isohkon tavara-, muona- ja juomaröykkiömme kanssa, ja meille lopuille 12 hengelle oltiin tilattu kolme tavallista taksia. Alunperin taksimatkan hinta-arvioksi oli annettu ~400 kruunua, eli maksimissaan noin satanen per pää. Kävi sitten niin, että yksi ainoa taksillinen selvisi matkasta tällä hinnalla, kaksi muuta taksisuharia ajoivat joko kiertäen tai muilla kommervenkeillä, ja latasivat loppusummaksi mökin pihassa yli 500 kruunua! Edukkain takseista oli tietysti myös se, joka viimeisenä lähti matkaan, mutta oli ensimmäisenä perillä Härrydassa. Hieno homma! No, ensi kerralla tiedetään sitten kovistella taksikuskeja ennen maksun suorittamista.

Mökki osoittautui aivan mainioksi. Sänkyjä nukkumapaikaksi oli parillekymmenelle, keittiö oli hyvin varusteltu ja olohuoneessa ihana takka, jossa sitten pidettiinkin tulta yli koko viikonlopun siitä asti kun siihen sellainen aikaiseksi saatiin! Rannalla parin askelen päässä oli tietysti myös piskuinen sauna, josta pääsi suoraan laiturille ja avantoon, jonka pojat heti ansiokkaasti rikkoivat jäähän uimaportaiden tyveen. Elämää mökillä totisesti oli: ekaksi yöksi meitä saapui siis yhteensä 19 henkeä; suomalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja yksi ranskalainen. Lauantaina miehitys vaihtui hitusen, kun saksalainen, ranskalainen, kaksi suomalaista ja yksi ruotsinsuomalainen vaihtuivat viiteen uuteen saksalaiseen ja kahteen uuteen suomalaiseen. Mutta mahtava meininki pysyi koko ajan samana, ja elinvuosia tuli kyllä parin päivän aikana lisää taas ties kuinka monta! Saatiin nauraa ja heittää läppää just niin paljon kuin sielu sieti, ja vaan hengailla rennossa porukassa ja unohtaa hetkeksi opiskelun kiireet ja kaupungin meteli. Vaikka toisaalta, meteliä kyllä löytyi mökiltäkin, etenkin karaokeisäntien eli Jaakon ja Tonin päästessä vauhtiin Jaakon karaoke-CD:iden siivittämänä... :) Perjantaina mua myös muistettiin onnittelulaululla, ihanalla kakkusella ja kynttilällä heti mökkiin kotiutumisen jälkeen! Olin ihan onnessani, yllätys oli just sillä hetkellä täydellinen, ja parasta oli kyllä ylipäätäänkin viettää synttäriviikonloppua just niin mahtavan porukan kanssa kuin mitä tää meijän sakki on.

Täytyy ehdottomasti vielä antaa krediittiä saksalaisille Jaanalle ja Annegretille sekä ranskalaiselle Marionille, jotka kaikki uskaltautuivat paitsi saunaan myös avantoon ilman sen suurempia ennakkoluuloja tai hysterioita. Tottakai meidän kaikkien suomalaistenkin tuli avannossa käydä näyttämässä, mistä meidät on tehty, ja se jään seassa kastautuminen oli kyllä kaikkien meidän mielestä pitkästä aikaa ihan huippusiistiä! :) Eilisillan kohokohta taisi olla Stoffen itse pyöräyttämä mureketaikina ja siitä paistetut jauhelihabiffit vielä kahden aikaan yöstä... Ei moista luksusta joka bileissä vaan oo. Samaisesta jauhelihasta kokki-Stoffe vielä tänä aamuna paisteli näppärästi lisää pihvejä ja köttbullareita nälkäisille. Keittiössä häärittiin yhdessä ja aamupalat syötiin molempina aamuina yhdessä. Myös puita haettiin vuoroin aina kottareilla vajasta takkaan sitä mukaa kun ne paloi. Muutenkin yhteistyö sujui loppusiivousta myöten ihan mainiosti, paljolti Jaakon oivien johtajaominaisuuksien ansiosta. Reippaita oltiin kyllä kaikki, ja vietettiin aivan taatusti yksi vaihtoajan ihan parhaista ja hauskimmista viikonlopuista!

PS. Harkitsen vakavasti uuden kameran hankkimista, sillä nytkin Härrydassa mun kamerasta loppui akku jo ensimmäisenä iltana eli ihan kesken kaiken. Lisäksi se ottaa aivan päin kuusta valottuneita kuvia, ja värit ja tarkkuuskin falskaa aika täydelleen. Paljon huonommassa jamassa ei siis kamera oikeastaan enää voi olla. Nyt on vielä kruunu niin alhaalla, että ehkäpä sitä täytyy tosissaan alkaa kärkkyä edullista ja hyvää kameraa!