Suunnitelmia

Leppoista maanantai-iltaa sumuisesta Göteborgista!
Suunnittelen parhaillaan posket hehkuen tulevaa, reilun kahden viikon päästä koittavaa Zagrebin-matkaa!!! Tietämättömille, että kyseessä on siis muodostelmaluistelun kymmenennet MM-kilpailut, joita me lähdetään reilun kymmenen ex-luistelijan kanssa paikan päälle katsomaan, ja tietysti kannustamaan omaa vanhaa jengiämme Marigoldia ja muitakin joukkueita. Viime vuonna tehtiin samanlainen matka Budapestiin, jossa silloin oli MM-kisat, ja voin kertoa sen verran, että matka oli yhdellä sanalla sanottuna huippu. Tämän vuoden matkalla on vielä aivan erityinen painoarvo, sillä just viis vuotta sitten me kaikki tästä meidän matkaporukasta oltiin voittamassa MM-kultaa juurikin Zagrebissa, samaisessa jäähallissa, Dom Sportovassa. Eli tänä keväänä on kyseisen voiton 5-vuotispäivä! Sitä on syytäkin paikan päälle lähteä juhlistamaan ja fiilistelemään :)

Vaikka mä oon ollut Zagrebissa jo kaksi kertaa aiemminkin (molemmat kyllä kisamatkoja, joten oleskeltua tuli lähinnä hotellilla ja hallilla), odotan taas sinne pääsyä niiin innoissani, sellaisella lapsen innolla, etten meinaa malttaa odottaa näitä 16 yötä, jotka vielä pitää nukkua, ennen kuin pääsee matkaan. Lennot oon ostanut jo varmaan kuukausi sitten. Menomatka aprillipäivänä on Göteborg-Wien-Zagreb, ja paluu sunnuntaina 5.4. Zagreb-Wien-Kööpenhamina-Göteborg. Jotta pääsen oikein kunnolla matkustelun makuun!
Kaikista ihaninta luistelun ja mahtavan MM-kisatunnelman lisäksi matkalla tulee kyllä olemaan kaikkien rakkaiden kamujen näkeminen! Sepi tulee myös vaihtokaupungistaan Napolista, ja muut kaverit Suomesta! IHANAA! Suomesta tulijat taitaa kaikki lentää Budapestiin ja ottaa siitä junan Zagrebiin, Sepi taas lentää Italiasta Zakkeen, mutta joka tapauksessa me yhytetään sitten toisemme kisakaupungissa ja asutaan kaikki yhdessä Siskon varaamassa Movie Hotelissa (***).
Can't wait!

Kisaliputkin on hoidossa ja maksettu, ja ne saadaan paikan päällä kisatoimistosta maksukuittia vastaan. Matkalle pitää muistaa pakata mukaan ainakin Suomen lippu, paljon hyvää tuulta ja fiilistä sekä kannustus- ja huutosakkivaihde. Ehkä olis kuitenkin hieman liioittelua alkaa pakata ihan vielä, joten koitan vielä vähän aikaa pitää näpit irti matkalaukusta... Hih! :)

Nyt taidan pakata huomiset koulutavarat laukkuun... Tai ehkä sittenkin surffaan vielä vähän ja kirjoitan ylös Zagrebin parhaat shoppailuosoitteet... ;)

Tässä kaikki tältä erää - Allt för nu, över o ut!

Stugahelgen!

Perjantaina koitti viimein kauan suunniteltu (tai no jos nyt ei niin kauhean kauan ja huolella suunniteltu niin ainakin odotettu!) STUGAHELG eli mökkiviikonloppu! Chalmersin studentkårin omistama Sportstuga (arvailuiksi jäi, mikä siitä teki niin sporttisen...) on 1960-luvulla rakennettu tehokas mökki 20 kilsan päässä Göteborgin vilskeestä, Härrydan metsässä, pienen järven rannalla. Sinne, kuusten katveeseen ja luonnon helmaan suuntasi kulkunsa perjantai-iltapäivänä joukko innokkaita vaihtareita odotukset ja mieli korkealla. Ja ne muuten pysyivät korkealla ihan siihen saakka kun tänään saavuttiin auringonpaisteessa kotiin iltapäivästä aivan supermahtava ja mukava viikonloppu takanamme!

Lähemmin tapahtumiin.
Ensimmäinen kommellus sattui jo menomatkalla taksien kanssa. Leena ja Jaakko olivat jo kaasuttaneet mökille edeltä omalla autollaan isohkon tavara-, muona- ja juomaröykkiömme kanssa, ja meille lopuille 12 hengelle oltiin tilattu kolme tavallista taksia. Alunperin taksimatkan hinta-arvioksi oli annettu ~400 kruunua, eli maksimissaan noin satanen per pää. Kävi sitten niin, että yksi ainoa taksillinen selvisi matkasta tällä hinnalla, kaksi muuta taksisuharia ajoivat joko kiertäen tai muilla kommervenkeillä, ja latasivat loppusummaksi mökin pihassa yli 500 kruunua! Edukkain takseista oli tietysti myös se, joka viimeisenä lähti matkaan, mutta oli ensimmäisenä perillä Härrydassa. Hieno homma! No, ensi kerralla tiedetään sitten kovistella taksikuskeja ennen maksun suorittamista.

Mökki osoittautui aivan mainioksi. Sänkyjä nukkumapaikaksi oli parillekymmenelle, keittiö oli hyvin varusteltu ja olohuoneessa ihana takka, jossa sitten pidettiinkin tulta yli koko viikonlopun siitä asti kun siihen sellainen aikaiseksi saatiin! Rannalla parin askelen päässä oli tietysti myös piskuinen sauna, josta pääsi suoraan laiturille ja avantoon, jonka pojat heti ansiokkaasti rikkoivat jäähän uimaportaiden tyveen. Elämää mökillä totisesti oli: ekaksi yöksi meitä saapui siis yhteensä 19 henkeä; suomalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia ja yksi ranskalainen. Lauantaina miehitys vaihtui hitusen, kun saksalainen, ranskalainen, kaksi suomalaista ja yksi ruotsinsuomalainen vaihtuivat viiteen uuteen saksalaiseen ja kahteen uuteen suomalaiseen. Mutta mahtava meininki pysyi koko ajan samana, ja elinvuosia tuli kyllä parin päivän aikana lisää taas ties kuinka monta! Saatiin nauraa ja heittää läppää just niin paljon kuin sielu sieti, ja vaan hengailla rennossa porukassa ja unohtaa hetkeksi opiskelun kiireet ja kaupungin meteli. Vaikka toisaalta, meteliä kyllä löytyi mökiltäkin, etenkin karaokeisäntien eli Jaakon ja Tonin päästessä vauhtiin Jaakon karaoke-CD:iden siivittämänä... :) Perjantaina mua myös muistettiin onnittelulaululla, ihanalla kakkusella ja kynttilällä heti mökkiin kotiutumisen jälkeen! Olin ihan onnessani, yllätys oli just sillä hetkellä täydellinen, ja parasta oli kyllä ylipäätäänkin viettää synttäriviikonloppua just niin mahtavan porukan kanssa kuin mitä tää meijän sakki on.

Täytyy ehdottomasti vielä antaa krediittiä saksalaisille Jaanalle ja Annegretille sekä ranskalaiselle Marionille, jotka kaikki uskaltautuivat paitsi saunaan myös avantoon ilman sen suurempia ennakkoluuloja tai hysterioita. Tottakai meidän kaikkien suomalaistenkin tuli avannossa käydä näyttämässä, mistä meidät on tehty, ja se jään seassa kastautuminen oli kyllä kaikkien meidän mielestä pitkästä aikaa ihan huippusiistiä! :) Eilisillan kohokohta taisi olla Stoffen itse pyöräyttämä mureketaikina ja siitä paistetut jauhelihabiffit vielä kahden aikaan yöstä... Ei moista luksusta joka bileissä vaan oo. Samaisesta jauhelihasta kokki-Stoffe vielä tänä aamuna paisteli näppärästi lisää pihvejä ja köttbullareita nälkäisille. Keittiössä häärittiin yhdessä ja aamupalat syötiin molempina aamuina yhdessä. Myös puita haettiin vuoroin aina kottareilla vajasta takkaan sitä mukaa kun ne paloi. Muutenkin yhteistyö sujui loppusiivousta myöten ihan mainiosti, paljolti Jaakon oivien johtajaominaisuuksien ansiosta. Reippaita oltiin kyllä kaikki, ja vietettiin aivan taatusti yksi vaihtoajan ihan parhaista ja hauskimmista viikonlopuista!

PS. Harkitsen vakavasti uuden kameran hankkimista, sillä nytkin Härrydassa mun kamerasta loppui akku jo ensimmäisenä iltana eli ihan kesken kaiken. Lisäksi se ottaa aivan päin kuusta valottuneita kuvia, ja värit ja tarkkuuskin falskaa aika täydelleen. Paljon huonommassa jamassa ei siis kamera oikeastaan enää voi olla. Nyt on vielä kruunu niin alhaalla, että ehkäpä sitä täytyy tosissaan alkaa kärkkyä edullista ja hyvää kameraa!

Krookukset, kurkiaurat ja kärpäset

Tätä tekstiä kirjoittaa nyt virallisesti 25-vuotias Lotta Annika Erpilä! Aika mittava asia, eikö? Kuitenkin voin jo reilut kolme vuorokautta maailmaa kaksvitosena katseltuani todeta, että kyllä se aika samalta näyttää yhä vain... Aurinko nousee ja laskee samaan tapaan, ja päivät ja viikot sujahtavat ohi yhtä nopeasti kuin ennenkin... Kuten nytkin on taas käynyt, ja blogin päivitys on jäänyt toimittamatta taas monen päivän ajalta! Mutta se tarkoittaa edelleen vain ja ainoastaan sitä, että täällä on niiiiiin paljon kaikkea kivaa ja aikaavievää tapahtumaa ja juttua, ettei sitä niin vaan ehdi istahtaa alas ja raportoida kaikesta täysin reaaliajassa.

Tällä kertaa kuitenkin sisällytin jo otsikkoon erittäin tiivistä infoa - olen nimittäin bongannut täällä tähän maaliskuun 15. päivään mennessä jo kaikki nuo kolme kevään merkkiä, ja niiden lisäksi vielä peipposen! Joten "Kuu kiurusta kesään" -lorun mukaan täällä on kesä puolen kuun päästä! Ei hullumpaa :) Täällä on just nyt aivan upea, aurinkoinen kevätsunnuntai, joka kyllä olikin varsin tervetullut torstain ja perjantain lumi-räntäsateiden jälkeen. Täytin siis vuosia lumi-räntätuiskun keskellä, ja muutenkin mun synttäripäivä oli kaikin puolin ikimuistoinen, sain niin paljon ihania onnitteluja kaikkialta, että sitä oli ihan vaikea uskoa todeksi. Suomesta tuli yhteensä seitsemän pakettia ja kirje - valtaisat kiitokset kaikille rakkaille tyypeille siellä kotimaassa! Pelkästään se, että kirjelaatikko tuolla rappukäytävän eteisessä on pullollaan postia, on poikkeuksellista ja tekee onnelliseksi, ja nuo erityiset synttärilähetykset kyllä sai sydämen hakkaamaan vielä pari ylimääräistä lyöntiä. Heti synttäriaamuna kotiväki soitti ja lauloi perinteisen onnittelulaulun, ja aamu jatkui pakettien avaamisella ja kivalla juhlafiiliksellä.... Iltapäivällä tuli Marion, Jaana ja Susanne käymään synttärikaffella, ja sain aivan suloiset kimput sekä narsisseja että tulppaaneja ikkunalaudalleni :) Synttäripäivän päätteeksi pääsin vielä Boomerangin kanssa jäälle, eli ikioman lempielementtini päälle liitelemään. Skönt!

Juhlat varsinaisena synttäripäivänä pitäytyi kuitenkin siis aika rauhallisina, mutta juhla oli jatkuva heti seuraavana päivänä Härrydassa, jonne lähdimme parinkymmenen vaihtarin ja muutaman ruotsalaisen voimin viettämään keväistä mökkiviikonloppua luonnon helmaan... :)


Synttärikortteja Suomesta ja vaihtarikavereilta!

Maalislaulut kehiin.

Miten hurmaavaa, että maaliskuu on jo täällä! Mun kuu, eka kevätkuu, talitinttien laulun kuu! Jee! Tosin juuri tänään täällä ei todellakaan ole hirvittävän keväistä; aamulla satoi märkää räntää, ja vaikka se nyt jo loppui, taivas on niin harmaa ja sumu roikkuu puunlatvoissa niin ikävänä ja liikkumattomana, että tekee mieli selailla netistä aurinkolomien mainoksia ja rakennella pilvilinnoja valkoisista hiekkarannoista eikä mistään muusta.

Helmikuun vika viikko meni vauhdilla. Viime tiistaina Ruotsi sai toden teolla jutun juurta, kun uutisiin pamahti kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westlingin kihlaus! Ihana uutinen! :) Lehdistö ottaa tästä jymyjutusta kertaheitolla kaiken irti, ja täällä onkin lehtien palstoilla jo pystyssä pitkäveto ainakin tarkasta hääpäivästä ja ensimmäisen lapsen syntymävuodesta sekä nimestä. No, tätä jos jotain hulabaloota täytyy ymmärtää, sillä kyllä Ruotsin symppistä kuningasperhettä useimpien suomalaistenkin, myös mun, mielestä on kiehtovaa seurata! Mäkin haksahdin lähikaupassa heräteostokseen ja nappasin kassalta iltalukemiseksi Aftonbladetin erikoisjulkaisun "Allt om kungliga bröllopet". Ensi kesän alussa on todellakin tiedossa juhlat isolla J:llä!

Laskiaistiistaina pääsin myöskin virallisesti juhlistamaan mantelimassalaskiaispullia, kun käytiin Hannan kanssa fikalla Domkyrkanin läheisessä kahvilassa, joka mainosti laskiaispulliaan sloganilla "Årets semla" (Ruotsissa siis fastlagsbulle=semla; semla=fralla!) Ei ollut liioittelua se mainostus, ne oli tosi herkulliset! Viime viikolle mahtui myös jostain käsittämättömästä syystä kaksi leffassa käyntiä. Siggan kanssa oltiin ikään kuin hetken mielijohteesta katsomassa Bröllopsduellen, joka oli aikamoisen lattea, mutta on se ihan hauska käydä kattomassa joku hömppäleffakin silloin tällöin. Leenan ja Annan kanssa sen sijaan oltiin jo pidempään kaavailtu ja järjestelty meidän tärkeää leffaan menoa, ja vihdoin onnistuttiin löytämään kaikille sopiva torstai-ilta mennä katsomaan Revolutionary Road. Siitä tykättiin me kaikki, vaikka loppu olikin aika järkyttävä. Leffan jälkeen mentiin vielä me kolme ja seuraan liittynyt Amanda lasillisille CO:hon, ja saatiin ensi kertaa CO:n historiassa(?) nauttia livemusasta ranskalaisen trubaduuri-vaihtarin ja akustisen kitaran voimin. On siinä joku juttu, mutta kitaristi-trubaduuri-laulaja-pojat on usein jotenkin karismaattisia, ainakin meidän kuulijakunnan mielestä :)

Perjantaina oli aivan ihana auringonpaiste, ensimmäistä kertaa sellainen kevätpäivä, jolloin todella olis ulkona tarvinnut aurinkolasit. Kotimatkalla koulusta mun teki mieli hypellä yhellä jalalla koko matka, kun oli niin keväistä!!! Perjantaina oli myös taas aika Afterworkin, ja tällä kertaa mentiin rohkeasti Avenylla sijaitsevaan Brasserie Lippiin, joka osoittautui loistavaksi valinnaksi: ihmisiä oli sopiva määrä, ja ruoka oli hyvää. Ilta jatkui sitten kynnelle kyenneiden kanssa mun luokse hengailemaan. Minä, Leena, Toni ja Anna-Liisa lähdettiin myös pitkästä aikaa Sticky Fingersiin, ja siellä tavattiin vielä tuttuja eli suomalaiset Niko ja Joonas sekä sveitsiläinen Tom. Oli loistava ilta!

Tom ja Anna-Liisa Stickyssä.

Sunnuntaina matkattiin Hannan kanssa junalla Kungsbackaan todistamaan, kuinka Boomerang voitti kultaa Ruotsin mestaruuskisoissa (Team Surprise ei tänä vuonna osallistunut kisaan)! Koko kisa oli Suomen vastaavaan verrattuna vähän kuin vitsi, ja niin kuin Hanna asian hyvin puki sanoiksi, kisoista tuli mieleen lähinnä jotkut alueelliset pikkukisat. Joukkueita oli yhteensä 7, neljä junnuissa ja kolme sennuissa, eikä tulosjärjestyksen arvaaminen olisi etukäteen ollut hirvittävän vaikeaa edes totaaliselle maallikolle. Oli kuitenkin kiva olla näkemässä, miten sekä Convivium (jun) että Boomerang luistelivat tosi onnistuneet vapaaohjelmat, saivat omat piste-ennätyksensä ja ennen kaikkea olivat tosi iloisia ja tyytyväisiä suorituksiinsa :) Kisajärjestelyt oli ihan onnistuneet, ja puitteetkin aika jees Kungsbackan keskikokoisessa jäähallissa. Pistelaskusysteemi ei tiltannut kertaakaan, kannustushuudot raikuivat, ja mua jopa ihan pikkiriikkisen jännitti Boomerangin puolesta, vaikkei niillä mitään vastusta tässä kisassa ollutkaan!

Hanna matkalla Kungsbackan juna-asemalta jäähallille.

Convivium asettautuu alkuasentoonsa.

Boomerang verkkaamassa (yks verkkabiiseistä oli Queenin Don´t Stop Me Now!)

Boomerang alkuasennossaan.

Joukkueen omat ennätyspisteet ja Ruotsin mestaruus! :)

Tämän viikon lopulla saankin sitten tutista jännityksestä, kun Suomessa kisataan vastaavat skabat! MIU:lle lähtee perjantaina ja lauantaina länsituulen mukana rautaisannokset tsemppiä. Sitä ennen on kuitenkin muutama kiva Göteborg-päivä taas elettävänä!

Viikonlopun filebiilikset.

Göteborgin lauantaiaamu valkeni lumisena ja autuaan tietämättömänä siitä, että vielä samana iltana olisi Åvägenillä vuoden tähän asti cooleimmat bileet. Mulla oli oikea teholauantai: ensin hikitreeni Fysikenillä ja sen jälkeen ruoka- ja juomaostokset ICA Focuksessa ja Systemissä. Kotona tein täydellisen viikonloppusiivouksen suitsait ja kävin vielä pyörittämässä pesutuvassa koneellisen pyykkiä. Mahtavan reipasta toimintaa, vaikka itse sanonkin! Sen jälkeen olikin helmi fiilis siistissä kodissa vaan rennosti alkaa valmistautua Niinan ja Mariannen bileisiin :)

Päivän mittaan lunta olikin tupruttanut yllättävän urakalla, mutta ne aamun pari pakkasastetta olivat kavunneet jossain vaiheessa nollaan, joten märkä lumimyrsky ravisteli meitä bileisiin saapuvia, lumiukoilta näyttäviä vieraita. Ratikat ja bussitkaan eivät enää illalla kovin kaksisesti kulkeneet lumen takia (osa vuoroista jäi pois kokonaan), mikä oli kyllä vähän säälittävä suoritus tällaiselta Pohjolan maalta, jolle minkäänlaisen lumen ei tulisi olla este vaan ehkä korkeintaan hidaste. Onneksi kaikki pääsivät kuitenkin ennemmin tai myöhemmin juhlapaikalle, ja meillä oli ihan tajuttoman hauskat kemut!

Maria ja Leena bileiden pyörteissä.

Turun tytöt Amanda ja Marianne, plus mä!

Luistelun yhdistämät mä & Sigga (Ísland).

Tanssilattia!!! Näistä bileistä kyllä riittää taas muisteltavaa ja fiilisteltävää ainakin lapsenlapsille asti :)

Sisseimmät jaksoivat pysytellä tanssimassa ja laadukasta (suomalaista) musaa fiilistelemässä aina puoli kuuteen asti aamulla, kuten Åvägenin perinteisiin melkeinpä kuuluu! Väkeäkin oli taas aika kivasti paikalla, perusmaat Suomi, Ruotsi, Saksa ja Islanti edustettuina; yleisin kommunikointikieli illan aikana oli taas kätsysti Ruotsi. Vaikka eilen sitten vähän väsytti, kokoonnuttiin silti vielä illalla Hannan, Leenan ja Jaakon kanssa Rumpan bariin pizza-iltapalalle, koska sieltä saa sunnuntaisin kaksi ruokaa yhden hinnalla. Naurettiin ja puitiin lauantain hauskimmat jutut läpi... Ja oli muuten hyvät aidossa leivinuunissa paistetut pizzat, siitä oltiin kaikki yhtä mieltä.

Nyt paistaa aurinko, ja uusi viikko on edessä kaikkine hommineen ja kivoine juttuineen. À la prochaine, kram!

Mandelmassa!!!

Ilmaisin tuossa eilen puolijulkisesti, että harkitsen jääväni pysyvästi Ruotsiin, koska tämä kansa on selkeästi mun hengenheimolaisia: täällä ei tunneta käsitettä hillotäytteinen laskiaispulla! Mulle, hillokammoiselle, joka oon aina enemmän tai vähemmän saanut laskiaisen tienoilla Suomessa hyväntahtoisia hymähtelyjä mantelimassalaskiaispulla-diggailuineni, tää hilloton linja täällä on mannaa :)
Toisaalta, täällä ei myöskään tunneta käsitettä kuivauskaappi tiskialtaan yläpuolella, ja kaikki tiskatut astiat pitää siis välittömästi kuivata jotta ne saa kaappiin. Joten mantelimassa ja kuivauskaapittomuus tavallaan sulkee toisensa pois - en mä ehkä tänne pysyvästi siis jääkään...

Päivät kuluu taas ihan hurjaa vauhtia täällä, ja valoisa aika pitenee päivä päivältä. Ohjelmassa on viime päivinä ollut sopivassa suhteessa urheilua, opiskelua ja hauskanpitoa. Fysikenin cykel-tunnit ja punttis on edelleen mun suosikki tarjolla olevista vaihtoehdoista, mutta viime viikolla kävin kokeilemassa ekaa kertaa myös afro power dancea yhdessä Leenan, Susannen, Hannan, Marian ja Anna-Liisan kanssa. Kuten Leena sitä mulle oli promonnutkin, se oli kyllä mielettömän hauskaa - ja hikistä! Voi olla, että hakeudun afrikkalaistunnelmiin vielä vallan moneen otteeseen.

Koulussa hommaa teettää tällä hetkellä Svenska landsmål och svenskt folkliv -julkaisuiden artikkelien analysointi ja niiden vertailu englanninkielisiin tiedeartikkelehin. Kirjallisuuskurssilla luetaan just leppoisasti nuortenkirjallisuutta, aiheena tyttö- ja poikakirjat (= Anne på Grönkulla vs. Skattkammarön), ja meillä on Jaanan kanssa kurssilla tosi kivaa. Meidän ja kahden ranskalisen tytön lisäks muut kurssilaiset on ruotsalaisia, joten tehokasta oppimista tapahtuu taas joka luennolla kuuntelun ja keskustelun muodossa.

Tällä viikolla erikoiskivaa on se, että Niina ja Marianne tuli Suomesta visiitille tänne meidän luo. Oli ihana pitkästä aikaa tavata kaverit ja vaihdella kuulumiset. Eilen sitten oltiinkin tietty nostalgisoimassa CO:ssa, ja tytöt itsekin oli sitä mieltä, että kaikki oli ihan ku viime syksynä... Lauantain tiedossa on myös bileet vieraiden kunniaksi - missäpä muualla kuin Åvägenillä jälleen!

Niinan paluu Café Olofiin!

Med Niina och Leena :)

Kaunottaret Leena ja Jaana.

Marianne, Maria ja Sonja - ilo ylimmillään!

Åvägenin ystävänpäiväbrunssi

Ystävänpäivää juhlittiin täällä viime lauantaina eli 14.2. asiaankuuluvin menoin. Me haluttiin ehdottomasti pitää jonkunlaiset ystisbileet ja kerätä koko täkäläinen kaveriporukka yhteen viettämään Alla hjärtans dagia. "Tavallisten" iltabileiden sijaan keksittiinkin sitten pitää ystävänpäiväbrunssi! Paikaksi valittiin itseoikeutetusti Åvägenin juhlatila terasseineen, ja brunssin ideana tietty oli, että jokainen vieras tuo mukanaan nyyttäriperiaatteella jotain brunssisapuskaa, ja lisäksi vielä pullon kuohuvaa yhteiseen jakoon brunssijuomaksi. Kaikki otti tehtävänannon tosissaan, ja veikkaisin jokaisen vieraan saaneen vatsansa täyteen jos jonkinlaisia herkkuja. Oli couscous- ja pastasalaatteja, patonkia, juustoja, tuoreita hedelmiä, pannareita, kaurakeksejä ja jos vaikka mitä! Kuvat puhukoot puolestaan.

Juhlapäiväksi sattui vielä aivan upea aurinkosää, joka oikein kruunasi muutenkin ihan loistavasti onnistuneen ystisbrunssin. Idea päiväpainotteisesta juhlinnasta oli kivaa vaihtelua, vaikka sisseimmät meistä toki jatkoivat Valentinuksen juhlintaa aina yön pikkutunneille saakka... :)

Juhlinnalla tulee olla kunnon puitteet, esim. tällainen näköala juhlapaikan terassilta :)

Åvägen sijaitsee tietty joen rannalla (Mölndalsån).

Brunssitarjoilujen valmistusta kyökin puolella...

Mari ja Anna pöytää kattamassa.

Anna vesi kielellä :)

Skumpat viilentymässä.

Jengiä.

Leenan ja mun kaverikuva!

Brunssitunnelmia...

De allra sötaste tyskarna, Susanne och Elisabeth.

Todiste siitä, ettei kaikki suomalaiset oo yhtä vaaleita ja sinisilmäisiä kuin Anna! :)

Kouluhommia...

Tajusin, etten oo sanallakaan maininnut vielä koulua näissä kevätpuolen kirjoituksissani... Tottahan toki mulla myös päntättävää täällä kevään aikana on. Valitsin laitoksen "runsaasta" (hmm...) tarjonnasta kaksi kurssia, jotka yhteensä tuovat mulle 22,5 opintopistettä, joten kun ne ynnätään syksyn kursseihin, on mun koko lukuvuoden saalis käsittämättömät 60 pistettä! Se onkin mun tähänastisen opiskeluajan selkeä enkka. Jes :)

Toinen mun kursseista on nimeltänsä Litteratur för barn och ungdom, ja sen sisältö on pitkälti ruotsinkielisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukemista ja analysointia tiettyjen kurssilla käytettävien teorioiden pohjalta. Kivaa vaihtelua normiin kielen kanssa painimiseen! Ja sit se toinen kurssi onkin enemmän tai vähemmän just sitä kielen kanssa painimista: Vetenskapligt skrivande och presentationsteknik. Ekalla tunnilla meidän piti omasta päästä kirjottaa käyttöohjeet hiirenloukulle, ja mullahan meni hemmetin vahvasti, kun en heti alkuun tiennyt mikä on hiirenloukku ruotsiksi. No musfällahan se, mutta entä sitten kun piti alkaa kirjotella miten kaiken maailman vivut ja hakaset kiinnitetään ja jännitetään ja syötit asennetaan laukaisimen päälle ja niin edelleen.... Öh, vipu på svenska...? Laukaisin?! Se kurssi on oikeesti tosi hyvää harjoitusta paitsi hiirenloukkusanastolle, myös aika paljolle muulle kirjoittamiselle ruotsiksi.

Näillä mennään siis tää kevät, luentoja kahdesti viikossa ja loppu aika kaikkee erilaista lukemista, kirjottamista ja asioiden vatvomista. Ja ennen kaikkea tästä ajasta ja paikasta ja vaihtoelämästä nauttimista!

Helmikuista puuhaa

Terve vain. Olen parhaillaan aivan täynnä. Siis mätt, kylläinen, lähellä ähkyä... Syy on pala leivonnaista nimeltä Lyxkladdkaka, jollaiset me tänään otettiin Hagan Café Husarenissa fikalla Leenan ja Jaakon kanssa. Eikä jaksettu syödä pieniä palasia loppuun! Ne oli stydeimmät kakkupalaset ehkä ikinä, ja mun kiintiö lyxkladdkakalle tulikin kertaheitolla sitten täyteen. Man tackar.

Nää ekat kaksi viikkoa kevätlukukautta on mennet oikein mukavasti, ja tuntuukin, että olisin ollu täällä jo paljon kauemmin. Tänne oli siis varsin helppo ja mukava kotiutua takaisin! Viime viikonloppuna mun jo Suomessa saama flunssa tosin otti ikävästi takapakkia, ja tää kulunut viikko onkin sieltä saakka mennyt enemmän tai vähemmän niistäessä, yskiessä ja alkupäivinä myös haju- ja makuaistitta. Nyt oon kuitenkin taas ihan terveiden kirjoissa, ja täysissä voimissani aloittamaan kolmannen viikkoni täällä.

Me ollaan tehty (ainakin suomalaisten kesken) sopimus, jonka mukaan käydään tänä keväänä joka perjantai Afterworkissa jossain näistä lukuisista ja kivoista Göteborgin Afterwork-paikoista. Aiotaan kokeilla mahdollisimman monta eri paikkaa, vaikka toiset on aivan selkeästi toisia paljon parempia. Jotta Afterworkia voisi kehua hyväksi, vähintään seuraavien tekijöiden täytyy olla kunnossa:
-hinta-laatusuhde (yli kuuttakymppiä Afterworkista ei kannata maksaa, vaikka ruokakin ois melko hyvää ja runsasta)
-ruoan laatu, vaihtelevuus ja määrä (paikat, joissa on lämpimiä ruokia sisältävä Afterwork-menu on loistavia, pelkkää "snäkkiä" tarjoavat paikat ei niin jees)
-paikan tunnelma sekä koko suhteessa asiakkaiden määrään (liikaa väkeä liian pienessä tilassa = ei hyvä)
Mun ekana perjantaina oltiin Rumpanbarissa, jossa onkin ainakin meidän keskuudessa kaupungin parhaaksi rankattu AW, vaikka siellä yleensä onkin väkeä ku pipoa. Toissapäivänä oltiin aivan selkeästi heikompitasoisessa Smakassa, mutta vaikkei taso päätä huimannutkaan, meillä oli taas aivan mainio, sosiaalinen perjantai-illansuu. Yleensä afterworkkailemaan saapuu siis sekalainen seurakunta ainakin meitä suomalaisia ja saksalaisia. Pääsyvaatimuksia ei meidän seuraan ole, joten kaikki halukkaat otetaan aina messiin.

Smakan Afterworkissa: Hemmo ja Toni muikeina.

Hanna, Lotta & Anna

Afterwork-tunnelmaa... (Anna, Maria ja Outi kuvassa, joka on kerta kaikkiaan niin tunnelmallinen, ettei siitä oikein saa selvää, haha!)

Oon myös tutustunut kevääksi tänne tulleisiin suomalaisiin, joita on Hanna (köksä, Hki), Anna ja Tiina (ruotsi, Joensuu), Anna-Liisa (ruotsi, Hki), Outi (mm. ruotsi, Hki) ja Maria (lääketiede, Tku). Paljon hauskoja tyyppejä, jotka me ollaan ansiokkaasti adoptoitu meidän syksyllä luotuun suomalaisyhteisöön. Mutta tietenkään ei sovi unohtaa, etten suinkaan hengaa vain suomalaisten kanssa, vaan esim. Susanne, Elisabeth ja Jaana opiskelukavereista sekä koko Boomerang-delegaatio jäähalleilla pitävät huolen siitä, että saan yhä tiukkaa ruotsi-treeniä päivittäin. Uutuutena kevääksi päätettiin myös Boomerangissa luistelevan ranskalaisen Katian kanssa puhua aina yhessä pelkkää ranskaa, mikä on aivan loistava ratkaisu. Ainoa vaan, että mun ranska on kaiken tän ruotsi-Ruotsi-orientoitumisen jäljiltä niin ruosteessa, että musta tuntuu siltä kuin puhuisin ranskaa ruotsiks. Jätteformidable! :)

Olen myös ehtinyt olla kultturelli ja käydä Göteborg International Film Festivalilla, joka järjestettiin tänä keväänä jo 32. kerran 23.1.-2.2. Leffoja olisi ollut tarjolla aivan pilvin pimein, erityisen paljon pohjoismaisia ja turkkilaisia uutuuksia, mutta havahduin tähän festariin itse vähän viime tingassa. Vaikka ois ollut huippua nähdä useitakin leffoja, käytiin sitten Hannan kanssa katsomassa vain yksi: Dome Karukosken ohjaama suomalainen Kielletty hedelmä. Se oli hyvä! Ja oli muuten hassua olla kattomassa suomalaista leffaa täällä...

Tässä lyhyessä kahdessa viikossa olen jo myös ehtinyt matkustaa Göteborgin rajojen ulkopuolelle! Kävin nimittäin eilen Malmössä, jossa järkättiin tämän vuoden luistelun PM-kisat! Kisat tietty oli kaikkiaan kolmipäiväiset, mutta mä pitäydyin vain yhden päivän visiitissä. Matkasin junalla kukonlaulun aikaan Malmöön, jossa turistin elkein selvittelin tieni Malmö Isstadionille kisatapahtumien polttopisteeseen, Suomen lippu tietty kainalossa! Oli aivan ihanaa olla paikan päällä ja kattoa luistelua, etenkin kun EM-kisoista oli hitusen jäänyt tietynlainen luisteluvaihde päälle... Ja vielä sokerina pohjalla sain tavata Jonnan, joka oli valkkuna Minnan matkassa! Illalla sitten suuntasin hauskan päivän jälkeen matkani bussilla kohti Göteborgia, ja olin omassa pedissä vasta lähempänä puoli neljää aamuyöstä. Pitkä mutta unohtumaton päivä! (PS. Eiliseen iltaan mennessä Suomi oli saavuttanut kolme mitskua, ja tänään kisojen loputtua saldo taisi nousta kuuteen... Hyvä Suomi!)

Jatkoa seuraa. Ja kevät tulee! IHANAA.

Kevään ensimmäinen muuttolintu

Nyt on sitten pyörähtänyt käyntiin mun vaihtoaikani toinen puolisko, eli itse kevätlukukausi. Muuttolintuna lähdin ennen joulua, ja täällä mä nyt taas olen, Göteborgin tuulten vietävänä ja tallaamassa tuttuja mäkiä ja puistoja! Joulutauko Suomessa oli yhdellä sanalla sanottuna ihana, sisältäen kaikkea mitä 24-vuotias ruotsinopeopiskelija ajaltaan kotikonnuillaan voi toivoa: perheen ja ystävien kanssa vietettyjä rattoisia hetkiä ja hulluttelua, rentoutumista, hyvistä kotiruuista nauttimista, kirpeän talvisiakin päiviä ja jopa meren jäällä luistelua, hyppysellisen biletystä ja juhlafiiliksiä, rauhallisuutta, parit pakolliset opiskeluun liittyvät kuviot ja, viimeisellä viikolla, kruununa oikeastaan koko Suomen-lomalle, loisteliaat luistelun EM-kisat Harwtall Areenalla ja siellä työskentely! Kyllä moisilla eväillä pitkälle tätä kevättä pääsee talsimaan, mutta mitä luultavimmin kivoja asioita kertyy täällä olon aikana vielä lisää, taas vähintään yhtä paljon, kuin syyslukukaudellakin.

Siltä varalta, että se jotenkin ei ole tarpeeksi selvästi tullut ilmi, menneestä syksystä pitää vielä summata sen verran, että se oli siis aivan mahtavaa ja unohtumatonta aikaa! Tapasin monta uutta ja ainutkertaista tuttavuutta, joista parin kanssa tuli juttuun vielä erityisen hyvin. Sallaa ja Sannaa, jotka ei tänne enää kevääksi tulleet, tulee varsinkin ikävä, tai oikeastaan tuli jo... Mutta totta kai monta mainiota tyyppiä jäi, ja myös uusia hauskoja vaihtareita saapuu, joten kunhan kevät vielä nostattaa rintoihin sitä ylimääräistä, ihanaa, valoisaa fiilistä, täällä tullaan kokemaan monia unohtumattomia hetkiä!

Nyt flunssa ajaa minut petiin, toivottavasti uni ajaa flunssan mäkeen :)
Tästä se lähtee!

Mun syyslukukauden vika viikko - se vaan tuli ja se ennen kaikkea meni!

Kyllä, näin todellakin kävi.
Lähdin koto-Suomeen jouluksi jo perjantaina 12.12., tietysti aamukoneella, jota varten oli herätys klo 05:30 tai jotain (en edes halua muistaa), ja ihan hirveen pitkäksi aikaa ei kyllä ennen kellon soimista tullu silmiä ummistettua erinäisen järjestelyn takia. Mutta ilahduttavaa oli huomata, että kotiin saakka kumminkin pääsin niilläkin parin tunnin yöunilla :)

Viimeisistä syyslukukauden aikana tapahtuneista mahtavista jutuista Göteborgissa tulee nyt kuvatykitys, sillä sanottavaa olisi muutenkin liian paljon. Kuvatekstit kaikessa vaatimattomuudessaan kuitenkin selittänevät sen, mikä pelkistä kuvista ei kaikille ehkä välittyisi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, vielä kerran från Göteborg på hösten 2008:

The Black & White Party 03.12.2008, förfest hos Sonja

Göteborgin jouluvalojen virallinen sytytys 05.12.2008...

...jossa meillä vaihtareilla oli tärkeä rooli...

...kulkea tunnelmallisena soihtukulkueena...

...tästä Kaupungintalolta aina Götaplatsenille saakka!

Maanantaina 08.12.2008 Sanna ja minä oltiin taas matkassa...

...nimittäin ajamassa läpi kaikki Göteborgin 12 ratikkalinjaa...

...eikä siihen nyt niin kauaa menny; 8 tuntia ja risat! Paljon tuli nähtyä ja ennen kaikkea naurettua tälläkin reissulla. (Esimerkki päivän toiminnasta: linjan 7 matkalla Tynneredistä Bergsjöniin ajettiin n. 50 minuuttia, minkä aikana otettiin mm. nämä kuvat ja pidettiin huolta erittäin korkeluokkaisesta verbaalisesta kanssakäymisestä :)

Självständighetsfesten eli SUOMI 91 VUOTTA!

Tätä suurta juhlaa, eli Suomen itsenäisyyspäivää (ja samalla Leenan 24-vuotissynttäreitä!), oli valmisteltu jos ei huolella niin ainakin suurella ponnella jo hyvän aikaa. Juhlapaikaksi oli tiukkojen karsintakierrosten perusteella valittu Petterin asuintalon biletila (eli TV-rum) Lindholmenissa, jossa meillä jo kuukautta aiemmin siis oli ne eräät ikimuistoiset bileet. Itsenäisyyspäivä oli juhlan aiheena jopa niin suosittu, että bileitä kyseiselle illalle buukkautui kahdet päällekäin, toiset Sonjan ja Mariannen luokse Åvägenille. Koska molempiin juhliin oli kutsuttu vähän eri tyyppejä, me ratkaistiin pulma siten, että Lindholmenilla tuli pilkku siinä kahden pintaan, ja me siellä vielä siinä vaiheessa olevat juhlijat siirryttiin sieltä enemmän tai vähemmän kätevästi Åvägenille jatkamaan biletystä :) Siellä, Ullevin jyhkeiden muurien kupeessa, juhlinta olikin sen verran iloista ja musiikki kovalla, että me jaksettiin mielettömällä energialla jatkaa aina puoli kahdeksaan asti aamulla!!
Muutaman seikan, kuten esim. sunnuntaiaamun olemattoman raitiovaunu- ja bussiliikenteen sekä Lindholmenin siisteyden takaamisen seurauksena minä, Sanna ja Sannan vierailulla oleva kaveri Saana oltiin kotona Olofshöjdissä ja valmiita nukkumaan vasta klo 09:30 samana aamuna, mutta mitä siitä: meillä oli NIIN hauskaa ja aivan loistavat bileet! Ainoanlaiset laatuaan, kerta kaikkiaan.

Juhlien daameja illan alkuvaiheessa Lindholmenissa.

Mun lemppariässät eli ketkäs muut kuin Sanna & Salla!

Födelsedagsbarnet Leena! Juhlallisuudet juuri meneillään.

Meijän kaverikuva, ja tietty leveet hymyt päälle... :)

Pojilla on show... Tää olikin varmaan just vähän ennen ku me lähdettiin jatkoille Åvägenille :)



Vi flickorna i Köpenhamn 1.-2.12.2008

Joulukuu alkoikin aivan erityisen ihanalla tavalla, nimittäin me ponkaistiin Sannan kanssa kahdeksalta maanantaiaamuna 1.12. Nils Ericssons Terminalista bussiin ja lähdettiin köröttelemään kohti Kööpenhaminaa! Perillä Köpenhamnissa oltiin jo yhden pintaan, ja seuraavana päivän lähdettiin iltapäiväjunalla kotiin. Saatiin vietettyä aivan ihana reilun vuorokauden mittainen miniloma Tanskan ihanassa, jouluisessa pääkaupungissa. Vaikka sielläkään ei lunta ollut, Nyhavn ja kävelykatu Strøget ympäristöineen oli kuin kääritty suloiseen joulutunnelmaan glögin tuoksuineen, jouluostoksia tekevine ja paahdettuja manteleita pureskelevine ihmisineen ja iltapäivällä laskeutuvasta hämärästä tuikkivine valoineen.

Sanna ja minä päätettiin koko Tanskan-matkasta vasta tosi lähellä sinne lähtöä, mutta siitäkin huolimatta onnistuttiin saamaan majotus ehkä koko kaupungin parhaasta matalamman budjetin hostellista, Danhostel Copenhagen Downtownista. Sijainti oli ihan täydellinen, juuri Tivolin kupeessa, ja täten siis kävelymatkan päässä kaikesta, mitä me nyt ylipäätään yhden vuorokauden aikana Köpiksestä haluttiin tiirailla. Ihana oli käydä etelänaapurissa, ja jännä huomata, miten erilaista sielläkin kuitenkin tähän tuttuun kotikaupunkiin verrattuna on! Alla olevat kuvat teksteineen kertokoot vielä matkamme kohokohdista :)

Jouluista Nyhavnia ihastelemassa. Me aiotaan isona muuttaa noihin taloihin!

Joulukoristeita ja -valoja oli kaupunkikuvassa vaikka muille jakaa...

Kongens Nytorvin luistinrata! Kun ois luistimet ollu mukana...

IHANA Tivoli by night! Sanna brunssilla Nazaza Caféssa.

Tältä näytti Kööpenhaminassa 02.12.2008. Tihkuista mutta kaunista!